Korvaklinikalle menoa odotellessa...

...aavistelin jälleen korvakipuilua. Se on itseasiassa aika helppoa tunnistaa lapsen kipuitku, vaikkakin vaikuttaa siltä, että tuolla on ollut krooninen korvatulehdus ainakin maaliskuusta lähtien. Meillä oli siis tulossa korvapoli, mutta pakko oli taas terkkarille mennä. Tämä tapahtui siis noin kaksi viikkoa sitten.

Soitin tavalliseen tapaan Pihliksen terkkariasemalle soittoaikana kello 8. Hoitaja oli sitä mieltä, että korvia kannatti tulla näyttämään, vaikka korvapoli olikin viiden päivän päässä. Konsultoituaan lääkäriä, päätettiin, että menemme terveydenhoitajan vastaanotolle, ja lääkäri tulisi toisen potilaan välissä katsomaan P:n korvat. Tämä siksi, että lääkärin mielestä oli epätodennäköistä, että pojalla olisi korvatulehdus, koska hänellä ei ollut kuumetta tai muuta infektio-oiretta.

Tapasimme uuden, kantasuomalaisen lääkärin pikaisesti ja myös korvien vilkaisu oli nopea. "Joo, täällä on nestettä, mutta antaa kyllä heijasteen. Eiköhän me kuuri laiteta", lääkäri sanoi ja lähti samantien pois. Amorion kuuri päälle, jo ties kuinka monennen kerran. Päätin aika pian, että meidän poikahan ei taas antibioottia syö, ellei ole aivan pakko. Niinpä varasin Itiksen Pikkujätistä ajan samalle illalle erikoislääkärille .

Lääkäri oli todella mukava ja kokenut mies. Juttelimme aika pitkään antibiooteista, korvatulehduksista ja oikeasta hoidosta. Hänen mielestään tk-lääkärin hoitoehdotus ei ollut väärä, mutta katsottuaan pojan korvaan hän totesi, ettei siihen enää antibiootit auta. Kyseessä kun oli lähes varma liimakorva. Hän myös lupasi, että voisin täysin hyvällä omallatunnolla olla antamatta pojalle ab-kuuria ja suositteli putkitusta.

Puhuimme myös paljon vakuutuksista, korvatulehdusten hoidon "trendeistä" viimeisten 50 vuoden aikana ja terveyskeskuksista. Palataan näihin myöhemmin.

Olin todella tyytyväinen, että päätin maksaa omasta pussista erikoislääkärikäynnin. Hinta oli 85 euroa ja toimistokulut. Hyvä käynti kaikkinensa täysin uusituissa tiloissa.

Tässä nimenomaan nähdään yksityisen hyödyt, kun kyseessä on jokin hankalampi asia. Tk-lääkärillä ei ollut tarpeeksi kokemusta korvatulehdusten hoidosta ja määräsi liukuhihnalta ab-kuurin. Jos hänellä olisi ollut aikaa perehtyä sairaushistoriaan, ehkä hoitosuositus olisi ollut toisenlainen. Ken ties?

Korvakierre

Töihinpaluu on pitänyt kiireisenä, samoin pojan korvat.

Huhtikuun lopulla napsahti vielä yksi korvatulehdus. Osasin jo ennakoida öisin levottoman ja kitisevän pojan tilaa, ja aika terkkarilääkärille löytyi jälleen samalle päivälle, muiden potilaiden väliin.

Tuttu maahanmuuttajataustainen lääkäri löysi jälleen korvatulehduksen ja samalla kirjoitettiin pojalle lähete korvaklinikalle putkituskonsultaatioon. Lääkkeeksi saimme taas tutun Amorion-antibiootin ja kehotuksen kipulääkkeiden käyttöön.

P on 9 kuukauden ikäänsä mennessä syönyt jo aikamoisen läjän antibiootteja. Ei voi oikein olla ajattelematta, mitä se on tehnyt esimerkiksi pienen vatsan herkille limakalvoille. Jos asuisimme Hollannissa, antibiootteja ei määrättäisi näin herkästi korvatulehduksiin. Siellä korvatulehduslöydöstä seurataan ensin pari päivää, ja käydään uudelleen näyttämässä lääkärille. Mikäli paranemista ei ole tapahtunut, voidaan kuuri aloittaa. Korvalääkäreiden mukaan nimittäin suurin osa korvatulehduksista paranee itsestään. Täytyy vain muistaa hyvä kipulääkitys.

Lähetteen saamisesta kului reilu kaksi viikkoa siihen, kun saimme ajan Lasten korvaklinikalle Etu-Töölöön.

Sitä ennen bongattiin vielä yksi alkava korvatulehdus, josta lisää pian.