Lapset hoidetaan, aikuispotilaat heitteillä?

Onneksemme lapset näyttävät olevan terveinä esikoisen 4-vuotissyntymäpäivän lähestyessä. Otan oikeudekseni käsitellä blogissani myös muita terveydenhoidon asioita löyhästi liittyen pääaiheeseeni, ja nyt siihen on aikaa.

HS:n mielipideosastolla oli tänään (23.2) aika hätkähdyttävä kirjoitus otsikolla: "Kuka välittäisi köyhästä potilaasta?"

Puolitoista vuotta sitten yskin verta ensimmäisen kerran. Huolissani yritin saada lääkäriaikaa terveyskeskuksesta, mutta ajanvaraushenkilö ei siihen suostunut, koska verentulo ei ole vaarallista.
Myöhemmin sain ajan lääkäriltä. Pyysin päästä röntgeniin, mutta lääkäri ei tähän suostunut. Omalääkärini oli kiinnostunut vain kolestrolin ja verenpaineen seuraamisesta. Minulla ei ollut tilillä tuhatta euroa, jotta olisin päässyt yksityiselle tutkimukseen. Joulun aikoihin pääsin päivystävälle lääkärille, ja hän määräsi minut röntgeniin. Keuhkoistani löytyi pitkälle edennyt syöpä. Joskus tuntuu siltä, että terveyskeskuksessa ei paljon välitetä, vaikka köyhät kuolevat ennen aikojaan hoidon puutteeseen.

Vaikka kyseessä on yksittäistapaus, edustaa kirjoittajan kokemukset juuri niitä, joihin moni aikuinen pelkää ja uskoo törmäävänsä terveyskeskuksissa. Omat kokemukseni aikuispotilaana sijoittuvat opiskeluaikaan, sillä AMK-opiskelijoille ei ole YTHS:n kaltaista terveyspalvelua. Me kävimme terkkarilla. Ajan saaminen akuuttiongelmankin kanssa oli usein vaikeaa. Usein tuli tunne, että päivystyspuhelimeen vastaavalle sairaanhoitajalle (joka siis arvioi, tarvitseeko vaivani lääkärinhoitoa) piti kuvailla oireet potenssiin kymmenen lääkärille päästäkseen.

Ymmärrän myös sen, että lääkäreitä turhauttaa, kun potilaat marssivat vastaanotolle googlattu diagnoosi valmiina ja hoitosuunnitelmatkin laadittuna. "Röntgen pitäisi ottaa, että laitatko lähetteen?" Ja toisaalta virheitä sattuu. Mietin myös, miksi kirjoittaja ei hakeutunut yksityiselle lääkärille oireidensa kanssa heti aluksi? Pelkkä  lääkärin konsultaatio yksityisellä ei maksa tuhansia euroja, korkeintaan satasen, ja siitä saa Kela-korvauksen. Toisaalta, pitäisihän lääkärin kuin lääkärin kuunnella potilasta mitätöimättä hänen tuntojaan.

Lähipiiristäni olen kuitenkin kuullut taajaan kommentteja, että kyllä lapset julkisella puolella hoidetaan, ja hoidetaan hyvinkin, mutta aikuisten kanssa on eri juttu.

Ihan mahdoton vakuutusviidakko

Lapsivakuutuksen hankkiminen on aika työlästä hommaa, ainakin, jos ei ole mitään käsitystä niiden sisällöistä. Löysin netistä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n  (ent. Finanssialan keskusliitto?) kautta hyvän vakuutusvalintaoppaan. Tosin senkin lukeminen on niin työlästä ja puuduttavaa, että jossain kohtaa jouduin antamaan periksi ja palaamaan aiheeseen myöhemmin uudestaan. Linkki oppaaseen tässä. Opas on vuodelta 2011, joten osassa tai kaikissa vakuutuksissa saattaa olla muutoksia.

Päällimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että mitä pienempi lapsi on, sitä kalliimpi vakuutuksen vuosimaksu on. Hinnat myös laskevat todella tuntuvasti, kun lapselle tulee ikää. Olisikin mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa ihmiset yleensä irtisanovat vakuutuksensa.

Toinen tärkeä huomioitava asia on se, että keskittämällä muut vakuutukset samaan yhtiöön, saa vakuutuksista yleensä hyviä alennuksia. Yhtä lailla monilla ammattijärjestöillä on etusopimuksia vakuutusyhtiöiden kanssa. Toisaalta lapsivakuutuksen ehtona voi myös olla se, että asiakkaalla on samasta yhtiöstä myös kotivakuutus.

Pyysin muutama päivä sitten tarjouksen Ifiltä lapsivakuutuksesta molemmille lapsillemme. Tarjouksen halusin riisuttuna eli niin, ettei siinä ole keskittämis- tai ammattiliittoalennuksia.

4v. tytöllä vakuutuksen vuosimaksu olisi 319,41 euroa ja 6kk pojan 592,07 euroa. Lisäksi molemmille tarjottiin tapaturmavakuutustua á 21,58. Vaikka olin pyytänyt, ettei ammattijärjestöalennuksia olisi huomioitu, ne oli kuitenkin lätkäisty loppusummaan. Molempien lastemme vakuutusmaksut vuodessa olisivat yhteensä siis 954, 64. Lisäksi summaan tulisi kerran vakuutuskaudessa maksettava omavastuu 100,- /lapsi. Mikäli hoitokulut lapsella nousisivat yli 60 000 euron, tulisi maksettavaksi vielä 10% ylimenevästä osuudesta, mutta kuitenkin maksimissaan 519 euroa.

Vakuutuskausikohtainen omavastuuosuus näyttääkin olevan se, jolla vakuutusyhtiöt nykyään pelaavat. Muuten lapsivakuutukset ovat kaikki hyvin samanlaisia. Kun lapsivaakutukset lanseerattiin reilu parisenkymmentä vuotta sitten, ne olivat asiakkaille jopa liian kannattavia ja edullisia. Nykyiset ovatkin sitten toista luokkaa.

Mutta palataan omavastuuosuuteen ja otetaan esimerkiksi Fennian Lapsen Sairausturva -vakuutus. Fennialla omavastuu vähennetään kerran jokaista sairautta ja tapaturmaa kohti. Hoitokulujen omavastuun voi valita 42 eurosta 168 euroon luonnollisesti niin, että pienemmällä omavastuulla vuosimaksu on kalliimpi ja toisin päin.

Jos omavastuu on esimerkiksi 100 euroa, alle 2-vuotiaan vakuutusmaksu vuodessa on 261,57 euroa. Tämä vaatii myös sen, että vakuutuksenottajalla on nimissään Fennian kotivakuutus. Ilman kotivakuutusta, alle 2-vuotiaan vakuutusmaksu vuodessa, 100 euron sairauskohtaisella omavastuulla, olisi 329,96.

Fennian ja Ifin vuosimaksuissa on aika iso ero, mutta toisaalta jos lapsi sairastaa paljon, tuo omavastuu isot lisäsummat Fennian vakuutukseen. Jäin miettimään, että Fennian lapsivakuutuksen omistajat käyttävät varmaan myös enemmän julkisia palveluita yksityisten rinnalla. Minä ainakin käyttäisin, jos kyseessä olisi esimerkiksi normaali flunssa tms. Omavastuuosuus on kuitenkin aika suolainen, siis jos valitsee sen 100 euron mukaan.

Kuulisin mielelläni teidän valinteperusteista. Miten päädyitte hankkimaanne vakuutukseen ja milloin olette mahdollisesti ajatelleet lopettaa sen? 15-vuotiaana? 18-vuotiaana? Onko vakuutus ollut kannattava?

Onko julkisen terveydenhuollon toimivuus pelkkää utopiaa?

Kuluneen kuukauden ajan mediassa on puitu ahkeraan julkisen terveydenhuollon tilaa. Siis sitä, että homma ei toimi. Näin tulkitaan, koska yhä useampi valitsee yksityisen lääkäriaseman palvelut julkisten sijaan. On syntynyt niin sanotusti luottamuspula verovaroin kustannettua terveyskeskus toimintaa kohtaan.

Vastikään aiheeseen otti kantaa myös THL:n pääjohtaja Pekka Puska (Linkki HS:n juttuun). Hän väläytti jopa niin radikaalia keinoa kuin yksityislääkärikäyntien Kela-korvausten poistamista. Jutussa Puska painottaa, että julkinen terveydenhuolto on saatava toimimaan ja sitä tarvitaan.

Puskan, kuten monen muunkin aiheesta viime aikoina avautuneen pelkona on terveydenhuollon eriarvoistuminen ja kansan kahtiajakautuminen niin, että vähävaraiset jonottavat kunnalliselle jopa kuukausia saadakseen hoitoa, ja ne joilla on hilloa, menevät yksityiselle ja hoitavat ongelmansa sutjakkaan.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty maalaili HS:n toisessa artikkelissa (Linkki tässä) uhkakuvaa, jossa osa väestöstä voisi pian jopa kieltäytyä maksamasta veroja, koska se ei  edes käytä verovaroin kustannettua julkista terveydenhuoltoa. Alla Rädyn suora sitaatti aiheesta.

- "On huolestuttavaa, jos suuri osa kansasta ei käytä julkista palvelua eikä opeta lapsiaan käyttämään niitä. Pitkällä tähtäimellä julkisen terveydenhuollon käyttöhalukkuus korreloi verojenmaksuhalukkuuteen. Mutta pidän tärkeänä, että meillä on molemmat: yksityinen ja julkinen palvelu". 

Puskan kommenttiin liittyen mietin, vähentäisikö Kela-korvausten poisto yksityisten lääkäriasemien käyttöä? Tuskin. Tai no, se riippuu siitä, miten vakuutusyhtiöt reagoisivat asiaan.  Ja toisaalta, jos esimerkiksi minä saisin syöpädiagnoosin ja vaihtoehtoina olisi kuukausien jono julkiseen hoitoon, tai hoidon aloittaminen välittömästi omakustanteisesti yksityisellä, ei minun tarvitsisi asiaa kauaa punnita.

Rädyn huoli taas ei älyttömyydessäänkään ole ihan tuulesta temmattua, sillä suuri osa työtätekevistä saa terveyspalvelunsa työnantajalta. Toinen suuri ryhmä on lapsiperheet, joista suurimmassa osassa (pääkaupunkiseudulla) lapset ovat vakuutettuja sairauden varalta, mikä tarkoittaa sitä, että lapset viedään yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yksityiselle.

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo useita viikkoja kykenemättä tuomaan mitään omaa avausta aiheeseen. Vähän tekisi mieli heilutella taas maksusitoumus optiota. Siis niin, että  verovaroista kustannettaisiin kansalaisten hoito, jonka voisi hakea mistä haluaa kunnan maksusitoumusta vastaan. 

Jos asia olisi näin helposti ratkaistavissa, se olisi varmaan jo ratkaistu. 

Oikeastaan ensin pitäisi määritellä, mitä julkinen terveydenhuolto on nyt ja millaista sen pitäisi oikeasti olla kelvatakseen kansalaisille.

In Out - 7 minutes

Alkoi vähän psyykehikeä puskea, kun tajusimme, että poika taitaa taas sairastaa korvistaan. Yöt ovat menneet sellaisissa sekoiluissa, että sängystä ponkaistaan parin tunnin yöunien jälkeen heilumaan kontallaan ja sitten huudetaan niin, että siinä ei auta maito, ei syli, ei mikään. Päivisin poika on aivan valloittavan hyväntuulinen, mutta kun yö tulee...

Pojallahan on takanaan sellainen tymäkkä korvatulehdus, joka meni ohi vasta toisella ab-kuurilla. Alan olla aika hermoheikko korvien suhteen, joten päätimme lähteä näyttämään korvia lääkärille. Arvoimme pitkään, josko kustantaisimme omasta pussista yksityisen lääkärikäynnin, koska nyt näyttää olevan kaikkien mahdollisten pöpöjen sesonki. Päätin kuitenkin riskeerata ja lähdin ajamaan P:n kanssa Lastenklinikalle. Odotin kohtaavani seillä vähintäänkin kahden tunnin jonon, mutta kas, toisin kävi.

Näin hiljainen oli päivystyksen odotushuone klo 15 sunnuntaina.

Ilmoittautumisessa selitin hieman nolostellen, että haluaisin pojan korvien tsekkauksen. Ikään kuin se olisi liian vähäpätöinen syy ryysätä ruuhkaiseen vastaanottoon. Hoitaja tokaisi, että hyvä kun tulitte nyt päivällä, kun on hiljaista. Ja hiljaista oli. Työnsin P:n kärryt käytävään, ja samalla tuli lääkäri kutsumaan huoneeseen.

Yllättäen päivystämässä oli Pihliksen terkkarista tuttu, Inkerinmaalta paluumuuttanut mieslääkäri. Nyt täytyy mainita, että hän on toisinaan hieman arrogantti ja nytkin huokaisi syvään, kun kerroin tulosyytä. Mies katsoi korvat ja kurkisti kurkkuun, ja kaikki oli kunnossa. En tiedä oliko se vain korvieni välissä, mutta ihan kuin lääkäri olisi katsonut meitä vähän sillä silmällä, että: "tulitteko tosissanne tuon takia tänne?"

No juu, korvat olivat kunnossa, ja nyt kai alamme suunnitella sitten unikoulua.

Ai niin. Käynti ulko-ovelta lääkärin luo ja takaisin ulko-ovelle kesti seitsemän minuuttia. Voitteko uskoa, 7 minuuttia Lastenklinikan päivystyksessä!

Välikorvatulehdus osa 3 ja rokotuskitinää

Täällä taas. Olisimme menneet Pihlajamäen terveysasemalle joka tapauksessa keskiviikkona rokotuksiin, mutta yösekoilujen takia halusin tarkistaa, vieläkö pojan korvissa muhii jokin. Yöt ovat sujuneet nyt kahden tunnin välein heräillen kitinään. Päivisin poika harjoittelee kovasti liikkelle lähtöä, joten sekin saattaa tehdä öistä villejä.

Tällä kertaa olin läheltä viisas ja soitin heti 8:00 terkkarin päivystykseen. Jätin taas tietoni vastaajaan ja hoitaja soitti takaisin kymmenen minuutin kuluttua. Kerroin, että olisimme tulossa puolenpäivän maissa ottamaan neuvolaan rokotusohjelmaan kuuluvia rokotuksia, mutta haluaisin kuitenkin tarkistuttaa pojan  korvat, josko tulehdus ei olisikaan vielä hellittänyt. Samainen "omahoitajamme" oli tällä kertaa oikein ymmärtäväinen (olin soittanut nyt oikein, heti aamusta :) ) ja aika järjestyi lääkärille nätisti lähelle rokotusaikaa. Mainitsin puhelimessa, etten kauhean mielelläni lähtisi kahden lapsen kanssa vaunuilla ryysäämään terkka-asemalle kahteen kertaan.

Vastaanottoaika oli klo 11:15, ja tällä kertaa meitä palveli uusi tuttavuus. Rouva oli noin viisikymppinen yleislääkäri ja käynti nopea. Korvien kunto tarkastattiin ja selvisi, että parantumista oli tapahtunut eikä tarvetta ollut uudelle antibioottikuurille. Lääkäri kuunteli rutiinisti myös keuhkot ja saimme hyväksynnän rokotuksille.

Jäimme tyttäreni ja poikani kanssa odottamaan rokotuksia terveyskeskuksen kakkoskerrokseen. Tyttö kulutti 45 minuuttia leikkien terkkarin leluilla ja äiti oli jo valmiiksi paniikissa, mitä pöpöjä sieltä taas tulee.

Nyt kun käynnistä on kaksi päivää, tyttö on vielä terveenä, mutta päiväkodista kerrottiin, että siellä jyllää vatsatauti...

Poika sai kunnon rektion rokotuksista tai sitten antibiootit ovat sekoittaneet ressukan mahan totaalisesti. Tai sitten molempia. Äiti on saanut kanniskella viime päivät kärttyistä ja piereskelevää poikaa koko hartioidensa voimien edestä.

Onko teillä muilla muuten tullut rokotuksista sivuoireita? Entä kuinka hyvin lapsenne ovat sietäneet antibiootteja?

Lääkärikäynti: 0e.

Fiilis: Ajansaanti sujui ongelmitta. Hyvä fiilis.