Töihinpaluu on pitänyt kiireisenä, samoin pojan korvat.
Huhtikuun lopulla napsahti vielä yksi korvatulehdus. Osasin jo ennakoida öisin levottoman ja kitisevän pojan tilaa, ja aika terkkarilääkärille löytyi jälleen samalle päivälle, muiden potilaiden väliin.
Tuttu maahanmuuttajataustainen lääkäri löysi jälleen korvatulehduksen ja samalla kirjoitettiin pojalle lähete korvaklinikalle putkituskonsultaatioon. Lääkkeeksi saimme taas tutun Amorion-antibiootin ja kehotuksen kipulääkkeiden käyttöön.
P on 9 kuukauden ikäänsä mennessä syönyt jo aikamoisen läjän antibiootteja. Ei voi oikein olla ajattelematta, mitä se on tehnyt esimerkiksi pienen vatsan herkille limakalvoille. Jos asuisimme Hollannissa, antibiootteja ei määrättäisi näin herkästi korvatulehduksiin. Siellä korvatulehduslöydöstä seurataan ensin pari päivää, ja käydään uudelleen näyttämässä lääkärille. Mikäli paranemista ei ole tapahtunut, voidaan kuuri aloittaa. Korvalääkäreiden mukaan nimittäin suurin osa korvatulehduksista paranee itsestään. Täytyy vain muistaa hyvä kipulääkitys.
Lähetteen saamisesta kului reilu kaksi viikkoa siihen, kun saimme ajan Lasten korvaklinikalle Etu-Töölöön.
Sitä ennen bongattiin vielä yksi alkava korvatulehdus, josta lisää pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti