Lasten korvapoliklinikka sijaitsee vanhassa talossa Etu-Töölössä. Sisätilat ovat vanhat ja aika pienet. Odotustilassa oli meidän lisäksi kaksi muuta lasta vanhempineen. Meidät kutsuttiin saman tien hoitajan luo, joka mittasi P:n tärykalvojen liikkuvuutta tympanometrillä. Graafinen kuva paljasti, että molemmissa korvissa tulehduskierre oli jo tehnyt tuhojaan.
Tämän jälkeen P:n korvia tutki lääkäri, joka ehdotti korvien putkittamista. Lääkärin mukaan P kuului hoitaa kiireysluokka ykkösessä, joka tarkoitta sitä, että toimenpiteeseen on päästävä 2-4 viikon kuluessa. Kun lähete oli valmis, meille kerrottiin, että Meilahden sairaala-alueella sijaitsevalta korvaklinikalta otettaisiin yhteyttä ajanvarauksen suhteen.
Meni kolme päivää ja sain puhelun. Hoitaja kysyi pääsisimmekö tulemaan kolmen päivän päästä eli tiistaina. Kertauksena siis: Lasten korvapoliklinikalla olimme tiistaina ja P:n korvien putkitus saatiin tasan viikon päähän! Tätä minä kutsun hoitotakuuksi!
Kun kaikki olivat pelotelleet 3-4 kuukauden putkitusjonoilla, tämä tuntui lottovoitolta.
Miksi P sitten hoidettiin kiireellisenä? Syy on iässä. P on lääkärin mukaan puheenoppimisen suhteen niin kriittisessä iässä, että putkitus piti tehdä kiireellisenä. Pitkittynyt tulehdus kun voi alentaa kuuloa.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Korvaklinikalle menoa odotellessa...
...aavistelin jälleen korvakipuilua. Se on itseasiassa aika helppoa tunnistaa lapsen kipuitku, vaikkakin vaikuttaa siltä, että tuolla on ollut krooninen korvatulehdus ainakin maaliskuusta lähtien. Meillä oli siis tulossa korvapoli, mutta pakko oli taas terkkarille mennä. Tämä tapahtui siis noin kaksi viikkoa sitten.
Soitin tavalliseen tapaan Pihliksen terkkariasemalle soittoaikana kello 8. Hoitaja oli sitä mieltä, että korvia kannatti tulla näyttämään, vaikka korvapoli olikin viiden päivän päässä. Konsultoituaan lääkäriä, päätettiin, että menemme terveydenhoitajan vastaanotolle, ja lääkäri tulisi toisen potilaan välissä katsomaan P:n korvat. Tämä siksi, että lääkärin mielestä oli epätodennäköistä, että pojalla olisi korvatulehdus, koska hänellä ei ollut kuumetta tai muuta infektio-oiretta.
Tapasimme uuden, kantasuomalaisen lääkärin pikaisesti ja myös korvien vilkaisu oli nopea. "Joo, täällä on nestettä, mutta antaa kyllä heijasteen. Eiköhän me kuuri laiteta", lääkäri sanoi ja lähti samantien pois. Amorion kuuri päälle, jo ties kuinka monennen kerran. Päätin aika pian, että meidän poikahan ei taas antibioottia syö, ellei ole aivan pakko. Niinpä varasin Itiksen Pikkujätistä ajan samalle illalle erikoislääkärille .
Lääkäri oli todella mukava ja kokenut mies. Juttelimme aika pitkään antibiooteista, korvatulehduksista ja oikeasta hoidosta. Hänen mielestään tk-lääkärin hoitoehdotus ei ollut väärä, mutta katsottuaan pojan korvaan hän totesi, ettei siihen enää antibiootit auta. Kyseessä kun oli lähes varma liimakorva. Hän myös lupasi, että voisin täysin hyvällä omallatunnolla olla antamatta pojalle ab-kuuria ja suositteli putkitusta.
Puhuimme myös paljon vakuutuksista, korvatulehdusten hoidon "trendeistä" viimeisten 50 vuoden aikana ja terveyskeskuksista. Palataan näihin myöhemmin.
Olin todella tyytyväinen, että päätin maksaa omasta pussista erikoislääkärikäynnin. Hinta oli 85 euroa ja toimistokulut. Hyvä käynti kaikkinensa täysin uusituissa tiloissa.
Tässä nimenomaan nähdään yksityisen hyödyt, kun kyseessä on jokin hankalampi asia. Tk-lääkärillä ei ollut tarpeeksi kokemusta korvatulehdusten hoidosta ja määräsi liukuhihnalta ab-kuurin. Jos hänellä olisi ollut aikaa perehtyä sairaushistoriaan, ehkä hoitosuositus olisi ollut toisenlainen. Ken ties?
Soitin tavalliseen tapaan Pihliksen terkkariasemalle soittoaikana kello 8. Hoitaja oli sitä mieltä, että korvia kannatti tulla näyttämään, vaikka korvapoli olikin viiden päivän päässä. Konsultoituaan lääkäriä, päätettiin, että menemme terveydenhoitajan vastaanotolle, ja lääkäri tulisi toisen potilaan välissä katsomaan P:n korvat. Tämä siksi, että lääkärin mielestä oli epätodennäköistä, että pojalla olisi korvatulehdus, koska hänellä ei ollut kuumetta tai muuta infektio-oiretta.
Tapasimme uuden, kantasuomalaisen lääkärin pikaisesti ja myös korvien vilkaisu oli nopea. "Joo, täällä on nestettä, mutta antaa kyllä heijasteen. Eiköhän me kuuri laiteta", lääkäri sanoi ja lähti samantien pois. Amorion kuuri päälle, jo ties kuinka monennen kerran. Päätin aika pian, että meidän poikahan ei taas antibioottia syö, ellei ole aivan pakko. Niinpä varasin Itiksen Pikkujätistä ajan samalle illalle erikoislääkärille .
Lääkäri oli todella mukava ja kokenut mies. Juttelimme aika pitkään antibiooteista, korvatulehduksista ja oikeasta hoidosta. Hänen mielestään tk-lääkärin hoitoehdotus ei ollut väärä, mutta katsottuaan pojan korvaan hän totesi, ettei siihen enää antibiootit auta. Kyseessä kun oli lähes varma liimakorva. Hän myös lupasi, että voisin täysin hyvällä omallatunnolla olla antamatta pojalle ab-kuuria ja suositteli putkitusta.
Puhuimme myös paljon vakuutuksista, korvatulehdusten hoidon "trendeistä" viimeisten 50 vuoden aikana ja terveyskeskuksista. Palataan näihin myöhemmin.
Olin todella tyytyväinen, että päätin maksaa omasta pussista erikoislääkärikäynnin. Hinta oli 85 euroa ja toimistokulut. Hyvä käynti kaikkinensa täysin uusituissa tiloissa.
Tässä nimenomaan nähdään yksityisen hyödyt, kun kyseessä on jokin hankalampi asia. Tk-lääkärillä ei ollut tarpeeksi kokemusta korvatulehdusten hoidosta ja määräsi liukuhihnalta ab-kuurin. Jos hänellä olisi ollut aikaa perehtyä sairaushistoriaan, ehkä hoitosuositus olisi ollut toisenlainen. Ken ties?
torstai 23. toukokuuta 2013
Korvakierre
Töihinpaluu on pitänyt kiireisenä, samoin pojan korvat.
Huhtikuun lopulla napsahti vielä yksi korvatulehdus. Osasin jo ennakoida öisin levottoman ja kitisevän pojan tilaa, ja aika terkkarilääkärille löytyi jälleen samalle päivälle, muiden potilaiden väliin.
Tuttu maahanmuuttajataustainen lääkäri löysi jälleen korvatulehduksen ja samalla kirjoitettiin pojalle lähete korvaklinikalle putkituskonsultaatioon. Lääkkeeksi saimme taas tutun Amorion-antibiootin ja kehotuksen kipulääkkeiden käyttöön.
P on 9 kuukauden ikäänsä mennessä syönyt jo aikamoisen läjän antibiootteja. Ei voi oikein olla ajattelematta, mitä se on tehnyt esimerkiksi pienen vatsan herkille limakalvoille. Jos asuisimme Hollannissa, antibiootteja ei määrättäisi näin herkästi korvatulehduksiin. Siellä korvatulehduslöydöstä seurataan ensin pari päivää, ja käydään uudelleen näyttämässä lääkärille. Mikäli paranemista ei ole tapahtunut, voidaan kuuri aloittaa. Korvalääkäreiden mukaan nimittäin suurin osa korvatulehduksista paranee itsestään. Täytyy vain muistaa hyvä kipulääkitys.
Lähetteen saamisesta kului reilu kaksi viikkoa siihen, kun saimme ajan Lasten korvaklinikalle Etu-Töölöön.
Sitä ennen bongattiin vielä yksi alkava korvatulehdus, josta lisää pian.
Huhtikuun lopulla napsahti vielä yksi korvatulehdus. Osasin jo ennakoida öisin levottoman ja kitisevän pojan tilaa, ja aika terkkarilääkärille löytyi jälleen samalle päivälle, muiden potilaiden väliin.
Tuttu maahanmuuttajataustainen lääkäri löysi jälleen korvatulehduksen ja samalla kirjoitettiin pojalle lähete korvaklinikalle putkituskonsultaatioon. Lääkkeeksi saimme taas tutun Amorion-antibiootin ja kehotuksen kipulääkkeiden käyttöön.
P on 9 kuukauden ikäänsä mennessä syönyt jo aikamoisen läjän antibiootteja. Ei voi oikein olla ajattelematta, mitä se on tehnyt esimerkiksi pienen vatsan herkille limakalvoille. Jos asuisimme Hollannissa, antibiootteja ei määrättäisi näin herkästi korvatulehduksiin. Siellä korvatulehduslöydöstä seurataan ensin pari päivää, ja käydään uudelleen näyttämässä lääkärille. Mikäli paranemista ei ole tapahtunut, voidaan kuuri aloittaa. Korvalääkäreiden mukaan nimittäin suurin osa korvatulehduksista paranee itsestään. Täytyy vain muistaa hyvä kipulääkitys.
Lähetteen saamisesta kului reilu kaksi viikkoa siihen, kun saimme ajan Lasten korvaklinikalle Etu-Töölöön.
Sitä ennen bongattiin vielä yksi alkava korvatulehdus, josta lisää pian.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Iloinen veronmaksaja
Ensimmäinen kvartaali takana vakuutuksetonta vauva-arkea. Tähän mennessä kaikki lapseni sairaudenhoito on ollut ilmaista. Siis hoito. Lääkkeet toki olemme maksaneet itse. Lääkäriaika on löytynyt poikkeuksetta samalle päivälle, jopa tänään, vaikka puhelinvastaajassa kerrottiin, että Pihlajamäen terveysaseman hoitajat ovat koulutuksessa. Takaisinsoitto kesti aamulla hieman kauemmin, noin puolitoistatuntia, ja aluksi näytti, ettei lääkäriaikaakaan löydy, mutta taas kerran päivystävä lääkäri otti meidät kahden potilaan väliin.
8kk pojaltamme löytyi siis viikko sitten neuvolalääkärin rutiinitarkastuksessa korvatulehdus, johon hän on syönyt Amorion comp. antibioottikuuria. Poika on kuitenkin ollut yhä aika kiukkuinen ja haronut vasenta korvaansa. Halusin siis tarkistaa, että lääke auttaa. Korva saatiin tsekattua aamulla ja se on jo paranemaan päin. Itkujen syynä näyttäisikin olevan kolme samaan aikaan puhkeavaa hammasta.
Korvien suhteen edetään niin, että jos P saa vielä yhden korvatulehduksen, neuvolalääkärimme laittaa lähetteen korvaklinikalle Meilahteen. Katsotaan sitten millaiset jonot meitä siellä odottaa.
Toisinaan olen todella hämmentynyt, miten hyvää palvelua olemme saaneet ilmaiseksi. Tai no, maksammehan me veroja, joilla tämä hoito katetaan. Meidän onnemme saattaa olla myös se, että olen aika aktiivinen lapsieni terveyden suhteen ja osaan pyytää ja kysyä apua. Ehkä siksi kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta ovat pääosin positiivisia.
***
Osallistuin viikonloppuna Facebookissa hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jossa kerättiin rahaa Lastenklinikoiden kummeille. Möimme Fb:ssä käytettyjä lastenvaatteita huutokauppaperiaatteella. Kummeille kertyi n. 7100 euroa.
Yhtenä hankkeen puuhanaisena toimi ystäväni Riitta Tapiomäki, joka kertoo omasta motivaattoristaan näin. (Klikkaa linkkiä Maikkarin uutissivuille)
Myös minusta on kummaa, ettei valtion kassasta riitä rahaa sairaiden lasten auttamiseen. Tarvitaan kansalaiskeräys, jotta homeinen Lastensairaala saidaan kunnostettua. Yhtälailla keskoskaappeja huhuillaan keräysvoimin maan ykkössairaalaan. Jos rahakirstut ovat näin tyhjät, pitäisi veroja nostaa reippaasti lisää. Totuus taitaa kuitenkin olla toinen...
8kk pojaltamme löytyi siis viikko sitten neuvolalääkärin rutiinitarkastuksessa korvatulehdus, johon hän on syönyt Amorion comp. antibioottikuuria. Poika on kuitenkin ollut yhä aika kiukkuinen ja haronut vasenta korvaansa. Halusin siis tarkistaa, että lääke auttaa. Korva saatiin tsekattua aamulla ja se on jo paranemaan päin. Itkujen syynä näyttäisikin olevan kolme samaan aikaan puhkeavaa hammasta.
Korvien suhteen edetään niin, että jos P saa vielä yhden korvatulehduksen, neuvolalääkärimme laittaa lähetteen korvaklinikalle Meilahteen. Katsotaan sitten millaiset jonot meitä siellä odottaa.
Toisinaan olen todella hämmentynyt, miten hyvää palvelua olemme saaneet ilmaiseksi. Tai no, maksammehan me veroja, joilla tämä hoito katetaan. Meidän onnemme saattaa olla myös se, että olen aika aktiivinen lapsieni terveyden suhteen ja osaan pyytää ja kysyä apua. Ehkä siksi kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta ovat pääosin positiivisia.
***
Osallistuin viikonloppuna Facebookissa hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jossa kerättiin rahaa Lastenklinikoiden kummeille. Möimme Fb:ssä käytettyjä lastenvaatteita huutokauppaperiaatteella. Kummeille kertyi n. 7100 euroa.
Yhtenä hankkeen puuhanaisena toimi ystäväni Riitta Tapiomäki, joka kertoo omasta motivaattoristaan näin. (Klikkaa linkkiä Maikkarin uutissivuille)
Myös minusta on kummaa, ettei valtion kassasta riitä rahaa sairaiden lasten auttamiseen. Tarvitaan kansalaiskeräys, jotta homeinen Lastensairaala saidaan kunnostettua. Yhtälailla keskoskaappeja huhuillaan keräysvoimin maan ykkössairaalaan. Jos rahakirstut ovat näin tyhjät, pitäisi veroja nostaa reippaasti lisää. Totuus taitaa kuitenkin olla toinen...
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Unikoulusta lisää
Parissa viikossa on tapahtunut ihmeitä, mutta niitä edelsi vaihe, joka päättyi puheluun Tammisaaren sairaalaan.
P:n heräilyt ja Rota-virukseni vetivät omat voimani aivan tyhjiin. Yön hiljaisina tunteina päätin, että apua tarvitsemme ja sitä meidän myös on saatava - hinnalla millä hyvänsä. Päivän valjettua soitin suoraan HUS-alueeseen kuuluvaan Tammisaaren sairaalaan, jossa toimii siis unikoulu. Tätä tietoa sai jonkin verran kaivella ja monissa neuvoloissa asiasta ei edes tiedetä (!) tai sitten siitä ei haluta kertoa asiakkaille.
Koska kaikki tapahtuu varsinkin julkisella puolella niin hitaasti, soitin itse suoraan osastolle ja kerroin uniongelmastamme. Sairaanhoitaja oli erittäin empaattinen ja kertoi, että päästäkseen sairaalaunikouluun, pitäisi ensin saada lähete lastenlääkäriltä. Kysyin hoitajalta suoraan, saanko sen helpommin yksityiseltä kuin kunnalliselta. Hänen mukaansa asian pitäisi hoitua neuvolan kautta.
Otin saman tien yhteyden neuvolaan. Koska neuvolaan ei ole enää soittoaikoja, kirjoitin neuvolahoitajallemme meilin, jossa kerroin, että yöt ovat menneet niin mahdottomaksi, että tarvitsemme lähetteen Tammisaarta varten. Kerroin myös, että olin oma-aloitteisesti ottanut sinne yhteyden. Vastaus tuli pian: "Jatkotutkimuksia varten tarvitset tosiaan lähetteen lääkäriltä. Voin mainita asiasta lääkärillenne ennen P:n 8kk neuvola-aikaa.
Samassa univelkaisen pöhinässä soitin Pikkujättiin ja Mehiläiseen tiedustellakseni ykstyisestä unikoulusta. Molemmissa unikoulu toteutetaan itse omassa kodissa, mutta siihen saa ohjausta asiaan erikoistuneelta sairaanhoitajalta. Lisäksi unikouluihin kuuluu käynti lääkärin luona, joka rajaa pois epäilyt mahdollisista allergioista.
Pikkujätissä ohjatun kotiunikoulun hinta oli noin 300 e. Mehiläisessä hinta oli samaa luokkaa. Käsittääkseni lapsivakuutus korvaisi tämän kokonaan. Päätimme jäädä odottamaan neuvolalääkärin arviota ja mahdollista lähetetä.
Seuraavana yönä istuin käytännössä kolme tuntia vessassa Rota-viruksen kourissa. Samaan aikaan P nukkuin hyvin sikeästi, heräten vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla poika nukahti tutin avulla lähes välittömästi. Yömaito siis jäi kuin itsestään. Nyt poika on ollut ilman yösyöttöjä kohta viikon ja yöt ovat rauhoittuneet. Edelleen hän heräilee 2-3 kertaa yössä, mutta öistä on tullut huomattavasti rauhallisempia. Samaan aikaan myös päiväunet pitenivät parituntisiksi. En tiedä, mitä tapahtui, mutta asia ratkesi kuin itsestään. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun olen ollut lapsen oikkuilujen suhteen täysin toivoton ja sitten asia ratkeaakin kuin itsestään. Erikoista.
P:n heräilyt ja Rota-virukseni vetivät omat voimani aivan tyhjiin. Yön hiljaisina tunteina päätin, että apua tarvitsemme ja sitä meidän myös on saatava - hinnalla millä hyvänsä. Päivän valjettua soitin suoraan HUS-alueeseen kuuluvaan Tammisaaren sairaalaan, jossa toimii siis unikoulu. Tätä tietoa sai jonkin verran kaivella ja monissa neuvoloissa asiasta ei edes tiedetä (!) tai sitten siitä ei haluta kertoa asiakkaille.
Koska kaikki tapahtuu varsinkin julkisella puolella niin hitaasti, soitin itse suoraan osastolle ja kerroin uniongelmastamme. Sairaanhoitaja oli erittäin empaattinen ja kertoi, että päästäkseen sairaalaunikouluun, pitäisi ensin saada lähete lastenlääkäriltä. Kysyin hoitajalta suoraan, saanko sen helpommin yksityiseltä kuin kunnalliselta. Hänen mukaansa asian pitäisi hoitua neuvolan kautta.
Otin saman tien yhteyden neuvolaan. Koska neuvolaan ei ole enää soittoaikoja, kirjoitin neuvolahoitajallemme meilin, jossa kerroin, että yöt ovat menneet niin mahdottomaksi, että tarvitsemme lähetteen Tammisaarta varten. Kerroin myös, että olin oma-aloitteisesti ottanut sinne yhteyden. Vastaus tuli pian: "Jatkotutkimuksia varten tarvitset tosiaan lähetteen lääkäriltä. Voin mainita asiasta lääkärillenne ennen P:n 8kk neuvola-aikaa.
Samassa univelkaisen pöhinässä soitin Pikkujättiin ja Mehiläiseen tiedustellakseni ykstyisestä unikoulusta. Molemmissa unikoulu toteutetaan itse omassa kodissa, mutta siihen saa ohjausta asiaan erikoistuneelta sairaanhoitajalta. Lisäksi unikouluihin kuuluu käynti lääkärin luona, joka rajaa pois epäilyt mahdollisista allergioista.
Pikkujätissä ohjatun kotiunikoulun hinta oli noin 300 e. Mehiläisessä hinta oli samaa luokkaa. Käsittääkseni lapsivakuutus korvaisi tämän kokonaan. Päätimme jäädä odottamaan neuvolalääkärin arviota ja mahdollista lähetetä.
Seuraavana yönä istuin käytännössä kolme tuntia vessassa Rota-viruksen kourissa. Samaan aikaan P nukkuin hyvin sikeästi, heräten vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla poika nukahti tutin avulla lähes välittömästi. Yömaito siis jäi kuin itsestään. Nyt poika on ollut ilman yösyöttöjä kohta viikon ja yöt ovat rauhoittuneet. Edelleen hän heräilee 2-3 kertaa yössä, mutta öistä on tullut huomattavasti rauhallisempia. Samaan aikaan myös päiväunet pitenivät parituntisiksi. En tiedä, mitä tapahtui, mutta asia ratkesi kuin itsestään. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun olen ollut lapsen oikkuilujen suhteen täysin toivoton ja sitten asia ratkeaakin kuin itsestään. Erikoista.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Kun saisi nukkua taas kunnolla
Tässä ollaan oltu jo aivan häkellyttävän pitkään terveinä. Uskomatonta. Poika kasvaa hurjaa vauhtia ja on pian jo 8kk. P onkin aivan valloittava lapsi, mutta yöt ovat edelleen todella hankalia. Toteutimme noin kuukausi takaperin lempeän unikoulun, joka helpotti yöllisiä heräilyjä jonkin verran. Pääsimme jopa niin ihanteelliseen tilanteeseen, että herätyksiä oli vain yksi yössä. En edes yritä päästä yösyötöistä kokonaan. Kerran on ihan ok. Nyt poika kuitenkin heräilee 3-4 kertaa yössä kierimään ja pyörimään sängyssään. Vaikuttaa, että hän on unessa ja kitinä nousee helposti kunnon huudoksi kroppa kaarelle viritettynä. Tuntuu, että P hermostuu vain lisää, jos yritän tarjota tuttia. Kierrokset nousevat myös, jos otan pojan syliin rauhoittumaan. Tuntuu, ettei mikään auta - paitsi se maito. Nyt ollaankin taas valuttu siihen, että maitoa annettaan pari kolmekin kertaa yössä. Huoh...
Olen miettinyt sitä, miksi toisten lapset nukkuvat hyvin kellon ympäri, ja toisten heräilevät jatkuvasti. Onko se geeneissä vai perheen rytmissä? Meidän molemmat lapset ovat olleet alle vuoden ikäisinä huonoja nukkuja.
Nyt nelivuotias esikoinen nukkuu todella hyvin. Molempien heräily vauvaiässä oli myös hyvin samanlaista. Heäiltiin unen keskeltä sekoilemaan, konttaamaan ja touhuamaan. Piti laittaa valot päälle, että pieni herää unestaan. Molemmat tarvitsi yömaitoa myös yli puolivuotiaana. Niin, minun mielestä tarvitsi, vaikka neuvolassa oltiin eri mieltä.
Mutta mitä sitten, jos kotiunikoulu ei ota toimiakseen, tai sen toteuttaminen on vähintäänkin haastavaa pienessä asunnossa, kun esikoinenkin herää huutoon? Olen yrittänyt ottaa selvää laitosunikouluista. Tiedon hankkiminen on hankalaa, ja se on sekavaa. Periaatteessa ensi-ja turvakoideissa on valmius ottaa perheitä unikoulutettavaksi, mutta se tarkoittaa, että on ryhdyttävä lastensuojelun asiakkaaksi. Lastensuojelu sanalla on niin stigmatisoiva kaiku, etten ehdoin tahdoin haluaisi olla sen kanssa tekemisissä. On muuten hassua, että Suomessa pitää olla lastensuojelun asiakas tällaisessa asiassa. Sanalla on vanhastaan niin ikävä kaiku, että voisi madaltaa perheiden kynnystä hakea apua, jos nimi olisi vaikka perhetuki.
Myös HUS:lla on sairaalaunikoulu, jonne kai pitäisi saada lähete neuvolasta. Miten helppoa se sitten on? Nettikeskustelujen mukaan jonot pitkät ja lähetettä lähes mahdotonta saada. Vielä ei ainakaan ole yksityisiä unikouluja tarjolla. Niille olisi hyvät markkinat, ainakin mikäli keskustelupalstoja on uskominen. Siellä kun joka toinen tuntuu tuskailevan huonosti nukkuvan vauvan kanssa.
Olen miettinyt sitä, miksi toisten lapset nukkuvat hyvin kellon ympäri, ja toisten heräilevät jatkuvasti. Onko se geeneissä vai perheen rytmissä? Meidän molemmat lapset ovat olleet alle vuoden ikäisinä huonoja nukkuja.
Nyt nelivuotias esikoinen nukkuu todella hyvin. Molempien heräily vauvaiässä oli myös hyvin samanlaista. Heäiltiin unen keskeltä sekoilemaan, konttaamaan ja touhuamaan. Piti laittaa valot päälle, että pieni herää unestaan. Molemmat tarvitsi yömaitoa myös yli puolivuotiaana. Niin, minun mielestä tarvitsi, vaikka neuvolassa oltiin eri mieltä.
Mutta mitä sitten, jos kotiunikoulu ei ota toimiakseen, tai sen toteuttaminen on vähintäänkin haastavaa pienessä asunnossa, kun esikoinenkin herää huutoon? Olen yrittänyt ottaa selvää laitosunikouluista. Tiedon hankkiminen on hankalaa, ja se on sekavaa. Periaatteessa ensi-ja turvakoideissa on valmius ottaa perheitä unikoulutettavaksi, mutta se tarkoittaa, että on ryhdyttävä lastensuojelun asiakkaaksi. Lastensuojelu sanalla on niin stigmatisoiva kaiku, etten ehdoin tahdoin haluaisi olla sen kanssa tekemisissä. On muuten hassua, että Suomessa pitää olla lastensuojelun asiakas tällaisessa asiassa. Sanalla on vanhastaan niin ikävä kaiku, että voisi madaltaa perheiden kynnystä hakea apua, jos nimi olisi vaikka perhetuki.
Myös HUS:lla on sairaalaunikoulu, jonne kai pitäisi saada lähete neuvolasta. Miten helppoa se sitten on? Nettikeskustelujen mukaan jonot pitkät ja lähetettä lähes mahdotonta saada. Vielä ei ainakaan ole yksityisiä unikouluja tarjolla. Niille olisi hyvät markkinat, ainakin mikäli keskustelupalstoja on uskominen. Siellä kun joka toinen tuntuu tuskailevan huonosti nukkuvan vauvan kanssa.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Homeopatia yleistymässä Ranskassa
Esikoisen päiväkodin vanhempainiltaan oli buukattu homeopaatti kertomaan homeopaattisesta lääkinnästä. Olin mielenkiinnolla menossa kuuntelemaan aiheesta, mutta kas, epähuomiossa olin kirjannut kalenteriini väärän päivän. Harmitus.
Puhuimme sattumoisin homeopatiasta hyvän ystäväni kanssa myös pari viikkoa sitten. Ystäväni lapsi oli saanut ison avun tavalliseen hengitystieinfektioon homeopaattisesta lääkkeestä. Lääkettä oli suositellut äidille "kovan lääketieteen" lääkäri ja nimenomaan ensimmäisenä vaihtoehtona. Tämä tapahtui Ranskassa, missä perhe asuu nyt isän työkomennuksen vuoksi. Ystäväni kertoi, että homeopaattinen lääkintä on yleistynyt maassa kovaa vauhtia.
Oma suhtautumiseni homeopatiaan on ristiriitainen. Olen käynyt Steiner-koulun alusta loppuun. Siellä oli mahdollisuus tavata homeopaattia tavallisen kouluterkkarin rinnalla. Kerran tapasinkin lääkäriä äitini kanssa ja sain migreeniini tippoja, joita en kuitenkaan suostunut syömään, koska ne maistuivat niin pahalta. Eräs luokkatoverini oli saanut öillisiin painajaisiin kiven yöpöydälle...
Lapsieni lääkitsemisessä olen halunnut pelata niin sanotusti varman päälle ja luotan mieluiten tarkkaan tutkimustietoon. Olen itseasiassa aika kiinnostunut lääkkeiden vaikuttavista aineista ja siitä miten ne elimistössä toimivat. Huolestuttavaa on kuitenkin se, millä tahdilla lääkärit määräävät vähän jokaiseen infektioon antibiotteja. Esimerkiksi lasten korvatulehduksista tiedetään, että antibioottikuuri vain lyhentää tautia muutamalla päivällä. Yleensä korvatulehdus siis parantuisi lapsella ilman antibioottejakin. Maailmalta kantautuu myös huolestuttavia tietoja siitä, miten runsas antibioottien käyttö on jo saanut aikaan antibioottiresistenttejä superbakteerikantoja.
...
Perinteiseen lääketieteeseen on helpompi luottaa, koska siitä on saatavilla kattavammin tutkimustietoa. Ja kun kyseessä ovat omat lapset, niille haluaa luonnollisesti vain kaikkein parasta, tutkituinta ja turvallisinta.
On myös hyvin tavallista, että kovan lääketieteen edustajat eivät edes suostu keskustelemaan homeopatiasta, sillä moni pitää sitä täytenä huuhaana. Homeopatian mukaan tauteja tulisi hoitaa antamalla potilaalle pieniä määriä sellaista ainetta, joka suurina määrinä tuottaa tautia muistuttavia oireita. Homeopatia on harjoittajiensa mukaan vitalistinen hoitomuoto, jossa homeopaattisten lääkkeiden ajatellaan aktivoivan kehon omaa paranemisprosessia ja vahvistavan immuunijärjestelmää.
Homeopaattisesta hoidosta on saatu kuitenkin myös erittäin hyviä hoitotuloksia muun muassa allergioiden ja migreenin hoidossa. Sellaisia tuloksia, joita kova lääketiedekin suostuu hyväksymään.
Innokkaimpia homeopaattisten lääkkeiden arvostelijoita ovat usein isojen lääkefirmojen edustajat, sillä ne luonnollisesti pelkäävät homeopatian syövän heidän omia markkinoitaan.
Uskon, että homeopatiaa kannattaisi hyödyntää yhdessä kovan lääketieteen kanssa. Homeopaatti hoitaa ihmistä paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin oireiden lievittämiseen keskittyvä normi lääketiede. Tervehtisin ilolla kokeilua, jossa terveyskeskuksista voisi saada myös homeopaatille aikoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)