Pihlajamäen terveysasemalla, jossa asioimme, suuri osa lääkäreistä siis on maahanmuuttajia. Lähes kaikki heistä ovat Venäjältä, monet inkeriläisiä paluumuuttajia. Meidän lapsia on aina hoitanut maahanmuuttajalääkäri yleislääkäristatuksella. On turha jeesustella, etteikö minulla olisi ollut ennakkoluuloja, kun ensi kerran kuulin hoitavan lääkärin nimen. Hoito on kuitenkin ollut asiallista ja asiantuntevaa. Tosin paljonko siihen eritysiasiantumusta edes tarvitaan, jotta korvatulehduksen bongaa...
Summa summarum, en ole kuitenkaan toistaiseksi joutunut epäilemään näiden lääkärien pätevyyttä hoitotilanteessa eikä se oikeastaan ole ihmekään, sillä saadakseen harjoittaa ammattiaan Suomessa, maahanmuuttajien pitää todistaa osaamisensa kovimman taakaa.
"Maahanmuuttajat joutuvat todella koviin kirjallisiin ja kliinisiin tentteihin ennen kuin saavat lääkärinoikeudet
Suomessa. Seula on niin tiukka, että kuinkahan moni suomalainen pitkään työtä tehnyt lääkäri selviytyisi siitä, asiaa valottaa Pihlajamäen terveysaseman ylilääkäri, Heikki Sumuvuori, Kansainvälisen kaupan koulutuskeskus – Fintran Move on! -lehdessä.
Samaisessa artikkelissa kerrotaan, että terveyskeskuksen yleislääkäreinä toimii paljon erikoislääkärin tutkinnon suorittaneita, jopa vuosikymmeniä omassa maassaan työtä tehneitä ammattilaisia.
"Kaikkien lääkärien pitää osata suomen kieltä voidakseen toimia ammatissaan. Kielipulmia ratkotaan silti usein, sillä terveysaseman potilaista osa ei puhu suomea tai puhuu sitä vain vähän", artikkeli kertoo.
Minulla ei ole ollut vaikeuksia ymmärtää hoitanutta lääkäriä, vaikka kyllähän aksentin huomaa. Se, mihin kiinnitin huomiota oli erilainen suhtautuminen sairastumiseen: "Tämä on korvatulehdus, siihen tätä lääkettä, lisäksi tätä kipulääkettä ja kuukauden päästä kontrolli". Asiat hoidettiin halki, poikki ja pinoon -menetelmällä eikä jääty turhaan jaarittelemaan.
Artikkelin mukaan juuri vastaavanlaisista "kohtaamisongelmista" on tullut eniten palautetta.
" -- jokunen vuosi sitten meille tuli valituksia vuorovaikutusongelmista. Jotkut lääkärit olivat omassa maassaan tottuneet autoritäärisempään tyyliin: he sanoivat, että näin täytyy tehdä. Suomessa potilas ja lääkäri
neuvottelevat enemmän", Sumuvuori jatkaa artikkelissa.
Artikkeli sikseen. Moni vakuutuksen lapsilleen hankkiva kertoo motiivikseen sen, että yksityisellä puolella saa lastenlääkärin erikoisosaamista. Tuo on totta. Terveyskeskuksesta harvemmin löytyy lastenlääkäriä. Pihlajanmäellä on tällä hetkellä yksi pediatri ja sille ei saa rutiinisti aikoja. Mutta kuinka monessa tapauksessa lapsi tarvitsee erityislääkärin osaamista?
Toki on tapauksia, joissa lapsen äkillinen sairastuminen jonkin spesifin ongelman kanssa hakeudutaan mielummin lastenlääkärille kuin yleislääkärille.
Uskon, että lapsivakuutuksen etu onkin juuri erityisemmissä sairauksissa, joiden tutkimisessa halutaan edetä nopeasti. Yksityiseltä lääkäriasemalta saa pikaisesti avun, kun taas kunnallisella puolella joutuu odottamaan lähetettä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti