Vuosi vaihtuu ja jo neljäntenä päivänä tytär sairastuu. Torstai-iltana nousee lämpö 37,8. Tytöllä ei ole muita oireita. Seuraamme seuraavan päivän kuumeilua. Iltapäivällä kuume nousee korkeimmillaan 39,6 asteeseen. Viime kerralla vastaava oireilu johtui virtsatientulehduksesta. Soitan kaupungin tarjoamaan maksuttomaan terveysneuvontanumeroon. Sairaanhoitaja kehottaa meitä lähtemään samantien Lastenklinikan päivystykseen, sillä tulehdus voi nousta nopeasti munuaisiin.
On perjantai-ilta ja päivystyksessä täysi rähinä. Saavumme Lastenklinikalle noin 16.30, kun päivystys on auennut klo 16. Ilmoittautumisessa kerron epäilyni virtsatientulehduksesta. Meidät ohjataan saman tien ottamaan virtsanäytettä, jonka jälkeen jäämme odottamaan lääkärille pääsyä. Odotustilassa on vajaa kymmenen lasta vanhempineen. Reilun puolentunnin päästä lääkäri ottaa vastaan. Virtsassa pientä sanomista. Kurkusta, keuhkoista tai korvista ei löydy mitään. Lääkäri määrää verikokeisiin tulehdusarvojen saamiseksi, lisäksi tytöltä tarvitaan toinen virtsanäyte ja suusta nielunäyte. Pääsemme labraan alle viidessä minuutissa. Tuloksien valmistuminen kestää tunnin. Lääkäri ottaa vastaan reilun tunnin jälkeen. Labroista ei löydy syytä kuumeilulle. Pääsemme kotiin. Koko reissu noin 2 tuntia + matkat. Näin jälkikäteen muistan olleeni aika paniikissa, kun tyttären kuumeelle ei löytynyt syytä. Hyvässä muistissa on kummityttöni kuolema vakavaan infektioon kolmen vuoden ikäisenä.
Fiilis: Homma sujui yllättävän joutuisasti. Lääkäri kiireinen ja sekoili pariin otteeseen tyttäreni papereiden kanssa, mutta muutoin pätevän oloinen ja tutki tarkasti. Odotustilan lelut saa aina kammon päälle, niitä kun lähmii jokainen ripuloiva ja flunssainen lapsi...mitäköhän pöpöjä tällä kertaa...
Hinta: 0e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti