Puolivuotiaan välikorvatulehdus osa 2

Tämä päivitys tulee nyt viiveellä, mutta kerrallahan me emme siitä ensimmäisestä pojan korvatulehduksesta selvinneet.

Kun Amorion kuuri oli lusittu, meni vuorokausi, ja poika aloitti kunnon kipuitkut. Nyt hän osasi jo haroa korvaa osoittaakseen kivun. Soitin terkkarille taas vasta toisella soittotunnilla, sillä aamulla nukuimme molemmat Panadolin voimalla.

Jätin jälleen ohjeiden mukaisesti viestin vastaajaan ja aloin hieman huolestua, kun kesti lähes tunnin ennen kuin sairaanhoitaja soitti takaisin. Kerroin tilanteen, johon tuli vanha tuttu vastaus: "Miksi et soittanut aamulla, kaikki lääkäriajat ovat tältä päivältä menneet. Odota, konsultoin lääkäriä."

Puolen minuutin keskustelun päätteeksi hoitaja palaa puhelimeen: "Lääkäri ottaa teidät ylimääräisenä 14.40". Paukkasimme Pihliksen terveysasemalle tytön ja korvaa valittavan pojan kanssa. Meidät otti vastaan jälleen maahanmuuttajataustainen mukava naislääkäri. Hän katsoi korvat, kuunteli keuhkot ja sydämen ja tutki vielä ikenet. Toisessa korvassa oli oikein kunnon tulehdus. Lääkäri päätti kirjoittaa vahvemman lääkkeen, kolmen päivän antibioottikuurin.

Tällä kertaa Kela-kortti oli mukana ja noudimme sähköisellä reseptillä Zithromax-kuurin apteekista. Lääkäri kirjoitti myös reseptillä Ceralan-voidetta pojan kuivaan ihoon, sitä emme ottaneet vielä ulos.

Hinta 0e + lääkkeet noin 12 euroa.

Fiilis: Lääkäriaika järjestyi taas alle vuoden ikäiselle lapselle, vaikka oikeasti aikoja ei ollut. Aikuispotilasta tuskin olisi näin kohdeltu. Homma hoitui kätevästi, lääkäristä ei valitettavaa.

Terveyskeskuksissa jatkuva lääkäripula

Sunnuntai-Hesarissa, työelämä-sivuilla oli mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla: "Lääkäri, miksi terveyskeskus ei kelpaa?" Vastaus kiteytyy HS:n jutun perusteella kolmeen kohtaan: yleislääkärin työnkuva on muuttunut laajemmaksi, haastavammaksi ja kiireiseksi, kun potilaat ovat moniongelmaisia. Terveyskeskuslääkärin työajasta ainakin kolmasosa kuluu muuhun kuin potilasvastaanottoihin, muun muassa "papereiden pyörittelyyn" ja tilastointeihin. Kolmanneksi lääkärit joutuvat tehtailemaan käsittämättömille tahoille lääkärintodistuksia.

- Eräs kunta vaati lääkärintodistusta siitä, että lapsi pelkää karhua, jutussa kerrotaan.

Moni kandi kokee haastavana myös sen, että päivystystyössä he joutuvat ottamaan liian ison vastuun, kun kokeneelta kollegalta ei löydy aikaa ja tukea.

Lääkäreitä Suomessa valmistuu tarpeeksi, mutta ne ohjautuvat epätasaisesti. Jutun mukaan 15 viime vuoden aikana erikoissairaanhoidon piiriin on tullut lisää 3 000 lääkäriä, yksityiseen- ja työterveyshuoltoon 1000 lääkäriä. Perusterveydenhuoltoon korkeintaan kymmeniä.

Näin tuntematta asiaa tarkemmin vaikuttaa siltä, että julkista terveydenhuoltoa (terveyskeskuksien osalta) ei osata johtaa. Jos aikaa kuluu noin paljon muuhun kuin potilaiden vastaanottoon, on asiat pahasti pielessä.

Miten julkisesta terveydenhuollosta saataisiin houkutteleva niin lääkäreille kuin potilaille? Kannattaisiko koko julkinen terveydenhuolto lakkauttaa ja siirtyä maksusitoumuksiin yksityisille lääkäriasemille?

Vaikuttaa nimittäin siltä, että julkinen puoli ei houkuta myöskään asiakkaita.

MTV3 uutisoi vuoden alussa seuraavasti: Lähes jokainen pääkaupunkiseudun syntymätön lapsi on jo vakuutettu. 

Kun olen puhunut aiheesta perheellisten ystävieni kanssa, vakuutuksen valinneet ovat sanoneet syyksi sen, että haluavat päästä lääkärille heti jonottamatta. Lisäksi yksityisellä saa heidän mielestään parempaa hoitoa ja esimerkiksi labrat valmistuvat nopeammin. Mutta eikö tuon kaiken pitäisi toimia samalla tavalla myös kunnallisella puolella? Vaan ei toimi, jos ei ole lääkäreitä ja jos toiminta on noin tehotonta kuin HS:n jutussa sanotaan.

Vakuutus vai ei?

Meidän lapsivakuutukseton historia juontaa juurensa esikoisen syntymään. Meillä meni ikään kuin ohi se tilanne, että olisi otettu tytön vakuutus vielä hänen ollessa äidin masussa. 6 viikon ikäisenä tytöllä todettiin kammioiden väliseinäaukko sydämessä. Pieni reikä siis. Saimme neuvolasta lähetteen Lastenklinikan sydänpuolelle, jossa ultrauksen jälkeen todettiin ettei VSD:stä ole tytölle haittaa, mutta tilannetta seurataan ja ultrataan uudelleen 3-vuotiaana. Luovutin vakuutuksen suhteen ottamatta edes selvää, miten paljon VSD-diagnoosi poissulkisi korvauksia vakuutuksesta. Päätimme mennä periaatteella, jos tulee tarvetta, mennään omakustanteisesti yksityiselle. Sydänjutut hoidetaan joka tapauksessa Lastenklinikalla kunnallisena palveluna.

Esikoisen kanssa käytiin muutaman kerran yksityisellä. Koska asuimme Töölössä, oli luontevaa käyttää Mehiläisen Ruusulaa. Sinne paukkasimme usein silloin, kun tilanne oli ns. "päällä" yöllä tai jos puolen kilometrin päässä olleessa Lastenklinikan päivystyksessä oli ruuhkaa. Ruusulassa on ihana ympäristö. Vähän toista kuin kalsealla Pihliksen terveysasemalla. Jo rakennus huokuu arvokkuutta, ja mikäs siinä odotella lääkärille pääsyä, kun kahviautomaatista saa ilmaiseksi vaikkapa Wiener-café:n. Yritän muistella käyntejä. Oikeastaan ei tule mitään kummallista mieleen. Lääkärit olivat hyviä ja hoitivat asiansa samaan tapaan kuin vaikka tuolla Pihliksen terkkarilla. Yksi käynti osoittautui täysin turhaksi, koska näppyläisen tytön tilanne oli niin alkuvaiheessa, ettei lääkärikään pystynyt sanoa, onko kyseessä vesirokko vai jokin muu ihoreaktion aiheuttava virus.

Kerran tytön kanssa jouduttiin myös labraan ja se tuli aika kalliiksi. Käynti yksityisellä + labrat teki lähemmäs 300 euroa.

Kun muutimme tänne pohjoisemmaksi ydinkeskustasta, oli helpointa mennä lähellä olevalle terveysasemalle. Huomasin myös, että lapsille tuntui aina löytyvän aikoja. Lähes aina minulle vastattiin: "Lääkäri ottaa lapsen johonkin väliin". Niinpä hiljalleen ikään kuin unodhin koko vakuutuksen tarpeen.

Nyt kuopuksen korvatulehdusta ihmetellessä on hiukan vakuutusta ikävä. Olisi aika helppoa mennä suoraan korva-, nenä- ja kurkkuspesialistille. Poika on tammikuun aikana syönyt jo kaksi antibioottikuuria samaan korvatulehdukseen. Tästä lisää myöhemmin. Jos putkitus on edessä, olemme aika pulassa, sillä julkiselle jonoa on ainakin kaksi kuukautta ja yksityisellä ilman vakuutusta toimenpiteestä saa maksaa aika hyvän summan.

Puolivuotiaan välikorvatulehdus

Toista viikkoa jatkunut, tosin oireiltaan reilusti heikentynyt flunssa laittoi ihmettelemään itkuisia öitä. Olin lähes varma, että itku johtui hampaista. Niitä kun on jo kaksi puhjennut. Tammikuun puolivälissä soitin päivän toisena soittotuntina (eka 8-9 ja toinen 12-13) Pihlajamäen terveysasemalle varatakseni aikaa. Terveysasemilla on nykyään takaisinsoittopalvelu, jossa automaatti tallettaa soittajan tiedot ja hoitaja soittaa takaisin. Tällä kertaa hoitaja ripitti minua siitä, etten ollut soittanut heti aamusta. Sanoin, että halusin vielä katsoa tilannetta. Hoitaja kertoi, että kaikki lääkäriajat olivat menneet, mutta että hän konsultoisi päivystävää lääkäriä. Lääkäri halusi nähdä pojan ja saimme ajan kahden tunnin päähän soitosta. Terkkarilla meidät otti vastaan tuttu, erittäin pätevä ja mukava maahanmuuttajanaislääkäri. Selvä tulehdus molemmissa korvissa ja antibioottikuurille.

Koska pojan Kela-kortti oli unohtunut kotiin, maksoin antibiootista apteekissa normihinnan eli noin 15 euroa. Sain paperit Kela-korvauksen hakua varten.

Lääkärikäynti 0 euroa.

Lääkkeet 15 euroa + maitohappobakteerit noin 15 euroa.

Fiilis: Homma hoitui kätevästi. Hoitajan nipotus vähän pilasi fiilistä. Minusta aika hyvin, että lääkäriaika järjestyi lähiterkkarille kahden tunnin päähän.

Pihliksen terkkari - puolet lääkäreistä maahanmuuttajia

Otsikko on aavistuksen harhaanjohtava, sillä tiedot ovat vuodelta 2008. Tarkotuksenani on tsekata tilanne virallisia teitä, kunhan ehdin. Empiirisen kokemuksen mukaan tilanne on kuitenkin samankaltainen nytkin - jos ei jopa täysin sama.

Pihlajamäen terveysasemalla, jossa asioimme, suuri osa lääkäreistä siis on maahanmuuttajia. Lähes kaikki heistä ovat Venäjältä, monet inkeriläisiä paluumuuttajia. Meidän lapsia on aina hoitanut maahanmuuttajalääkäri yleislääkäristatuksella. On turha jeesustella, etteikö minulla olisi ollut ennakkoluuloja, kun ensi kerran kuulin hoitavan lääkärin nimen. Hoito on kuitenkin ollut asiallista ja asiantuntevaa. Tosin paljonko siihen eritysiasiantumusta edes tarvitaan, jotta korvatulehduksen bongaa...

Summa summarum, en ole kuitenkaan toistaiseksi joutunut epäilemään näiden lääkärien pätevyyttä hoitotilanteessa eikä se oikeastaan ole ihmekään, sillä saadakseen harjoittaa ammattiaan Suomessa, maahanmuuttajien pitää todistaa osaamisensa kovimman taakaa.

"Maahanmuuttajat joutuvat todella koviin kirjallisiin ja kliinisiin tentteihin ennen kuin saavat lääkärinoikeudet
Suomessa. Seula on niin tiukka, että kuinkahan moni suomalainen pitkään työtä tehnyt lääkäri selviytyisi siitä, asiaa valottaa Pihlajamäen terveysaseman ylilääkäri, Heikki Sumuvuori, Kansainvälisen kaupan koulutuskeskus – Fintran Move on! -lehdessä.

Samaisessa artikkelissa kerrotaan, että terveyskeskuksen yleislääkäreinä toimii paljon erikoislääkärin tutkinnon suorittaneita, jopa vuosikymmeniä omassa maassaan työtä tehneitä ammattilaisia.

"Kaikkien lääkärien pitää osata suomen kieltä voidakseen toimia ammatissaan. Kielipulmia ratkotaan silti usein, sillä terveysaseman potilaista osa ei puhu suomea tai puhuu sitä vain vähän", artikkeli kertoo.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia ymmärtää hoitanutta lääkäriä, vaikka kyllähän aksentin huomaa. Se, mihin kiinnitin huomiota oli erilainen suhtautuminen sairastumiseen: "Tämä on korvatulehdus, siihen tätä lääkettä, lisäksi tätä kipulääkettä ja kuukauden päästä kontrolli". Asiat hoidettiin halki, poikki ja pinoon -menetelmällä eikä jääty turhaan jaarittelemaan.

Artikkelin mukaan juuri vastaavanlaisista "kohtaamisongelmista" on tullut eniten palautetta.

" -- jokunen vuosi sitten meille tuli valituksia vuorovaikutusongelmista. Jotkut lääkärit olivat omassa maassaan tottuneet autoritäärisempään tyyliin: he sanoivat, että näin täytyy tehdä. Suomessa potilas ja lääkäri
neuvottelevat enemmän", Sumuvuori jatkaa artikkelissa.

Artikkeli sikseen. Moni vakuutuksen lapsilleen hankkiva kertoo motiivikseen sen, että yksityisellä puolella saa lastenlääkärin erikoisosaamista. Tuo on totta. Terveyskeskuksesta harvemmin löytyy lastenlääkäriä. Pihlajanmäellä on tällä hetkellä yksi pediatri ja sille ei saa rutiinisti aikoja. Mutta kuinka monessa tapauksessa lapsi tarvitsee erityislääkärin osaamista?

Toki on tapauksia, joissa lapsen äkillinen sairastuminen  jonkin spesifin ongelman kanssa hakeudutaan mielummin lastenlääkärille kuin yleislääkärille.

Uskon, että lapsivakuutuksen etu onkin juuri erityisemmissä sairauksissa, joiden tutkimisessa halutaan edetä nopeasti. Yksityiseltä lääkäriasemalta saa pikaisesti avun, kun taas kunnallisella puolella joutuu odottamaan lähetettä eteenpäin.

Selittämätön kuume

Vuosi vaihtuu ja jo neljäntenä päivänä tytär sairastuu. Torstai-iltana nousee lämpö 37,8. Tytöllä ei ole muita oireita. Seuraamme seuraavan päivän kuumeilua. Iltapäivällä kuume nousee korkeimmillaan 39,6 asteeseen. Viime kerralla vastaava oireilu johtui virtsatientulehduksesta. Soitan kaupungin tarjoamaan maksuttomaan terveysneuvontanumeroon. Sairaanhoitaja kehottaa meitä lähtemään samantien Lastenklinikan päivystykseen, sillä tulehdus voi nousta nopeasti munuaisiin.

On perjantai-ilta ja päivystyksessä täysi rähinä. Saavumme Lastenklinikalle noin 16.30, kun päivystys on auennut klo 16. Ilmoittautumisessa kerron epäilyni virtsatientulehduksesta. Meidät ohjataan saman tien ottamaan virtsanäytettä, jonka jälkeen jäämme odottamaan lääkärille pääsyä. Odotustilassa on vajaa kymmenen lasta vanhempineen. Reilun puolentunnin päästä lääkäri ottaa vastaan. Virtsassa pientä sanomista. Kurkusta, keuhkoista tai korvista ei löydy mitään. Lääkäri määrää verikokeisiin tulehdusarvojen saamiseksi, lisäksi tytöltä tarvitaan toinen virtsanäyte ja suusta nielunäyte. Pääsemme labraan alle viidessä minuutissa. Tuloksien valmistuminen kestää tunnin. Lääkäri ottaa vastaan reilun tunnin jälkeen. Labroista ei löydy syytä kuumeilulle. Pääsemme kotiin. Koko reissu noin 2 tuntia + matkat. Näin jälkikäteen muistan olleeni aika paniikissa, kun tyttären kuumeelle ei löytynyt syytä. Hyvässä muistissa on kummityttöni kuolema vakavaan infektioon kolmen vuoden ikäisenä.

Fiilis: Homma sujui yllättävän joutuisasti. Lääkäri kiireinen ja sekoili pariin otteeseen tyttäreni papereiden kanssa, mutta muutoin pätevän oloinen  ja tutki tarkasti. Odotustilan lelut saa aina kammon päälle, niitä kun lähmii jokainen ripuloiva ja flunssainen lapsi...mitäköhän pöpöjä tällä kertaa...

Hinta: 0e