Ensimmäinen kvartaali takana vakuutuksetonta vauva-arkea. Tähän mennessä kaikki lapseni sairaudenhoito on ollut ilmaista. Siis hoito. Lääkkeet toki olemme maksaneet itse. Lääkäriaika on löytynyt poikkeuksetta samalle päivälle, jopa tänään, vaikka puhelinvastaajassa kerrottiin, että Pihlajamäen terveysaseman hoitajat ovat koulutuksessa. Takaisinsoitto kesti aamulla hieman kauemmin, noin puolitoistatuntia, ja aluksi näytti, ettei lääkäriaikaakaan löydy, mutta taas kerran päivystävä lääkäri otti meidät kahden potilaan väliin.
8kk pojaltamme löytyi siis viikko sitten neuvolalääkärin rutiinitarkastuksessa korvatulehdus, johon hän on syönyt Amorion comp. antibioottikuuria. Poika on kuitenkin ollut yhä aika kiukkuinen ja haronut vasenta korvaansa. Halusin siis tarkistaa, että lääke auttaa. Korva saatiin tsekattua aamulla ja se on jo paranemaan päin. Itkujen syynä näyttäisikin olevan kolme samaan aikaan puhkeavaa hammasta.
Korvien suhteen edetään niin, että jos P saa vielä yhden korvatulehduksen, neuvolalääkärimme laittaa lähetteen korvaklinikalle Meilahteen. Katsotaan sitten millaiset jonot meitä siellä odottaa.
Toisinaan olen todella hämmentynyt, miten hyvää palvelua olemme saaneet ilmaiseksi. Tai no, maksammehan me veroja, joilla tämä hoito katetaan. Meidän onnemme saattaa olla myös se, että olen aika aktiivinen lapsieni terveyden suhteen ja osaan pyytää ja kysyä apua. Ehkä siksi kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta ovat pääosin positiivisia.
***
Osallistuin viikonloppuna Facebookissa hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jossa kerättiin rahaa Lastenklinikoiden kummeille. Möimme Fb:ssä käytettyjä lastenvaatteita huutokauppaperiaatteella. Kummeille kertyi n. 7100 euroa.
Yhtenä hankkeen puuhanaisena toimi ystäväni Riitta Tapiomäki, joka kertoo omasta motivaattoristaan näin. (Klikkaa linkkiä Maikkarin uutissivuille)
Myös minusta on kummaa, ettei valtion kassasta riitä rahaa sairaiden lasten auttamiseen. Tarvitaan kansalaiskeräys, jotta homeinen Lastensairaala saidaan kunnostettua. Yhtälailla keskoskaappeja huhuillaan keräysvoimin maan ykkössairaalaan. Jos rahakirstut ovat näin tyhjät, pitäisi veroja nostaa reippaasti lisää. Totuus taitaa kuitenkin olla toinen...
tiistai 9. huhtikuuta 2013
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Unikoulusta lisää
Parissa viikossa on tapahtunut ihmeitä, mutta niitä edelsi vaihe, joka päättyi puheluun Tammisaaren sairaalaan.
P:n heräilyt ja Rota-virukseni vetivät omat voimani aivan tyhjiin. Yön hiljaisina tunteina päätin, että apua tarvitsemme ja sitä meidän myös on saatava - hinnalla millä hyvänsä. Päivän valjettua soitin suoraan HUS-alueeseen kuuluvaan Tammisaaren sairaalaan, jossa toimii siis unikoulu. Tätä tietoa sai jonkin verran kaivella ja monissa neuvoloissa asiasta ei edes tiedetä (!) tai sitten siitä ei haluta kertoa asiakkaille.
Koska kaikki tapahtuu varsinkin julkisella puolella niin hitaasti, soitin itse suoraan osastolle ja kerroin uniongelmastamme. Sairaanhoitaja oli erittäin empaattinen ja kertoi, että päästäkseen sairaalaunikouluun, pitäisi ensin saada lähete lastenlääkäriltä. Kysyin hoitajalta suoraan, saanko sen helpommin yksityiseltä kuin kunnalliselta. Hänen mukaansa asian pitäisi hoitua neuvolan kautta.
Otin saman tien yhteyden neuvolaan. Koska neuvolaan ei ole enää soittoaikoja, kirjoitin neuvolahoitajallemme meilin, jossa kerroin, että yöt ovat menneet niin mahdottomaksi, että tarvitsemme lähetteen Tammisaarta varten. Kerroin myös, että olin oma-aloitteisesti ottanut sinne yhteyden. Vastaus tuli pian: "Jatkotutkimuksia varten tarvitset tosiaan lähetteen lääkäriltä. Voin mainita asiasta lääkärillenne ennen P:n 8kk neuvola-aikaa.
Samassa univelkaisen pöhinässä soitin Pikkujättiin ja Mehiläiseen tiedustellakseni ykstyisestä unikoulusta. Molemmissa unikoulu toteutetaan itse omassa kodissa, mutta siihen saa ohjausta asiaan erikoistuneelta sairaanhoitajalta. Lisäksi unikouluihin kuuluu käynti lääkärin luona, joka rajaa pois epäilyt mahdollisista allergioista.
Pikkujätissä ohjatun kotiunikoulun hinta oli noin 300 e. Mehiläisessä hinta oli samaa luokkaa. Käsittääkseni lapsivakuutus korvaisi tämän kokonaan. Päätimme jäädä odottamaan neuvolalääkärin arviota ja mahdollista lähetetä.
Seuraavana yönä istuin käytännössä kolme tuntia vessassa Rota-viruksen kourissa. Samaan aikaan P nukkuin hyvin sikeästi, heräten vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla poika nukahti tutin avulla lähes välittömästi. Yömaito siis jäi kuin itsestään. Nyt poika on ollut ilman yösyöttöjä kohta viikon ja yöt ovat rauhoittuneet. Edelleen hän heräilee 2-3 kertaa yössä, mutta öistä on tullut huomattavasti rauhallisempia. Samaan aikaan myös päiväunet pitenivät parituntisiksi. En tiedä, mitä tapahtui, mutta asia ratkesi kuin itsestään. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun olen ollut lapsen oikkuilujen suhteen täysin toivoton ja sitten asia ratkeaakin kuin itsestään. Erikoista.
P:n heräilyt ja Rota-virukseni vetivät omat voimani aivan tyhjiin. Yön hiljaisina tunteina päätin, että apua tarvitsemme ja sitä meidän myös on saatava - hinnalla millä hyvänsä. Päivän valjettua soitin suoraan HUS-alueeseen kuuluvaan Tammisaaren sairaalaan, jossa toimii siis unikoulu. Tätä tietoa sai jonkin verran kaivella ja monissa neuvoloissa asiasta ei edes tiedetä (!) tai sitten siitä ei haluta kertoa asiakkaille.
Koska kaikki tapahtuu varsinkin julkisella puolella niin hitaasti, soitin itse suoraan osastolle ja kerroin uniongelmastamme. Sairaanhoitaja oli erittäin empaattinen ja kertoi, että päästäkseen sairaalaunikouluun, pitäisi ensin saada lähete lastenlääkäriltä. Kysyin hoitajalta suoraan, saanko sen helpommin yksityiseltä kuin kunnalliselta. Hänen mukaansa asian pitäisi hoitua neuvolan kautta.
Otin saman tien yhteyden neuvolaan. Koska neuvolaan ei ole enää soittoaikoja, kirjoitin neuvolahoitajallemme meilin, jossa kerroin, että yöt ovat menneet niin mahdottomaksi, että tarvitsemme lähetteen Tammisaarta varten. Kerroin myös, että olin oma-aloitteisesti ottanut sinne yhteyden. Vastaus tuli pian: "Jatkotutkimuksia varten tarvitset tosiaan lähetteen lääkäriltä. Voin mainita asiasta lääkärillenne ennen P:n 8kk neuvola-aikaa.
Samassa univelkaisen pöhinässä soitin Pikkujättiin ja Mehiläiseen tiedustellakseni ykstyisestä unikoulusta. Molemmissa unikoulu toteutetaan itse omassa kodissa, mutta siihen saa ohjausta asiaan erikoistuneelta sairaanhoitajalta. Lisäksi unikouluihin kuuluu käynti lääkärin luona, joka rajaa pois epäilyt mahdollisista allergioista.
Pikkujätissä ohjatun kotiunikoulun hinta oli noin 300 e. Mehiläisessä hinta oli samaa luokkaa. Käsittääkseni lapsivakuutus korvaisi tämän kokonaan. Päätimme jäädä odottamaan neuvolalääkärin arviota ja mahdollista lähetetä.
Seuraavana yönä istuin käytännössä kolme tuntia vessassa Rota-viruksen kourissa. Samaan aikaan P nukkuin hyvin sikeästi, heräten vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla poika nukahti tutin avulla lähes välittömästi. Yömaito siis jäi kuin itsestään. Nyt poika on ollut ilman yösyöttöjä kohta viikon ja yöt ovat rauhoittuneet. Edelleen hän heräilee 2-3 kertaa yössä, mutta öistä on tullut huomattavasti rauhallisempia. Samaan aikaan myös päiväunet pitenivät parituntisiksi. En tiedä, mitä tapahtui, mutta asia ratkesi kuin itsestään. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun olen ollut lapsen oikkuilujen suhteen täysin toivoton ja sitten asia ratkeaakin kuin itsestään. Erikoista.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Kun saisi nukkua taas kunnolla
Tässä ollaan oltu jo aivan häkellyttävän pitkään terveinä. Uskomatonta. Poika kasvaa hurjaa vauhtia ja on pian jo 8kk. P onkin aivan valloittava lapsi, mutta yöt ovat edelleen todella hankalia. Toteutimme noin kuukausi takaperin lempeän unikoulun, joka helpotti yöllisiä heräilyjä jonkin verran. Pääsimme jopa niin ihanteelliseen tilanteeseen, että herätyksiä oli vain yksi yössä. En edes yritä päästä yösyötöistä kokonaan. Kerran on ihan ok. Nyt poika kuitenkin heräilee 3-4 kertaa yössä kierimään ja pyörimään sängyssään. Vaikuttaa, että hän on unessa ja kitinä nousee helposti kunnon huudoksi kroppa kaarelle viritettynä. Tuntuu, että P hermostuu vain lisää, jos yritän tarjota tuttia. Kierrokset nousevat myös, jos otan pojan syliin rauhoittumaan. Tuntuu, ettei mikään auta - paitsi se maito. Nyt ollaankin taas valuttu siihen, että maitoa annettaan pari kolmekin kertaa yössä. Huoh...
Olen miettinyt sitä, miksi toisten lapset nukkuvat hyvin kellon ympäri, ja toisten heräilevät jatkuvasti. Onko se geeneissä vai perheen rytmissä? Meidän molemmat lapset ovat olleet alle vuoden ikäisinä huonoja nukkuja.
Nyt nelivuotias esikoinen nukkuu todella hyvin. Molempien heräily vauvaiässä oli myös hyvin samanlaista. Heäiltiin unen keskeltä sekoilemaan, konttaamaan ja touhuamaan. Piti laittaa valot päälle, että pieni herää unestaan. Molemmat tarvitsi yömaitoa myös yli puolivuotiaana. Niin, minun mielestä tarvitsi, vaikka neuvolassa oltiin eri mieltä.
Mutta mitä sitten, jos kotiunikoulu ei ota toimiakseen, tai sen toteuttaminen on vähintäänkin haastavaa pienessä asunnossa, kun esikoinenkin herää huutoon? Olen yrittänyt ottaa selvää laitosunikouluista. Tiedon hankkiminen on hankalaa, ja se on sekavaa. Periaatteessa ensi-ja turvakoideissa on valmius ottaa perheitä unikoulutettavaksi, mutta se tarkoittaa, että on ryhdyttävä lastensuojelun asiakkaaksi. Lastensuojelu sanalla on niin stigmatisoiva kaiku, etten ehdoin tahdoin haluaisi olla sen kanssa tekemisissä. On muuten hassua, että Suomessa pitää olla lastensuojelun asiakas tällaisessa asiassa. Sanalla on vanhastaan niin ikävä kaiku, että voisi madaltaa perheiden kynnystä hakea apua, jos nimi olisi vaikka perhetuki.
Myös HUS:lla on sairaalaunikoulu, jonne kai pitäisi saada lähete neuvolasta. Miten helppoa se sitten on? Nettikeskustelujen mukaan jonot pitkät ja lähetettä lähes mahdotonta saada. Vielä ei ainakaan ole yksityisiä unikouluja tarjolla. Niille olisi hyvät markkinat, ainakin mikäli keskustelupalstoja on uskominen. Siellä kun joka toinen tuntuu tuskailevan huonosti nukkuvan vauvan kanssa.
Olen miettinyt sitä, miksi toisten lapset nukkuvat hyvin kellon ympäri, ja toisten heräilevät jatkuvasti. Onko se geeneissä vai perheen rytmissä? Meidän molemmat lapset ovat olleet alle vuoden ikäisinä huonoja nukkuja.
Nyt nelivuotias esikoinen nukkuu todella hyvin. Molempien heräily vauvaiässä oli myös hyvin samanlaista. Heäiltiin unen keskeltä sekoilemaan, konttaamaan ja touhuamaan. Piti laittaa valot päälle, että pieni herää unestaan. Molemmat tarvitsi yömaitoa myös yli puolivuotiaana. Niin, minun mielestä tarvitsi, vaikka neuvolassa oltiin eri mieltä.
Mutta mitä sitten, jos kotiunikoulu ei ota toimiakseen, tai sen toteuttaminen on vähintäänkin haastavaa pienessä asunnossa, kun esikoinenkin herää huutoon? Olen yrittänyt ottaa selvää laitosunikouluista. Tiedon hankkiminen on hankalaa, ja se on sekavaa. Periaatteessa ensi-ja turvakoideissa on valmius ottaa perheitä unikoulutettavaksi, mutta se tarkoittaa, että on ryhdyttävä lastensuojelun asiakkaaksi. Lastensuojelu sanalla on niin stigmatisoiva kaiku, etten ehdoin tahdoin haluaisi olla sen kanssa tekemisissä. On muuten hassua, että Suomessa pitää olla lastensuojelun asiakas tällaisessa asiassa. Sanalla on vanhastaan niin ikävä kaiku, että voisi madaltaa perheiden kynnystä hakea apua, jos nimi olisi vaikka perhetuki.
Myös HUS:lla on sairaalaunikoulu, jonne kai pitäisi saada lähete neuvolasta. Miten helppoa se sitten on? Nettikeskustelujen mukaan jonot pitkät ja lähetettä lähes mahdotonta saada. Vielä ei ainakaan ole yksityisiä unikouluja tarjolla. Niille olisi hyvät markkinat, ainakin mikäli keskustelupalstoja on uskominen. Siellä kun joka toinen tuntuu tuskailevan huonosti nukkuvan vauvan kanssa.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Homeopatia yleistymässä Ranskassa
Esikoisen päiväkodin vanhempainiltaan oli buukattu homeopaatti kertomaan homeopaattisesta lääkinnästä. Olin mielenkiinnolla menossa kuuntelemaan aiheesta, mutta kas, epähuomiossa olin kirjannut kalenteriini väärän päivän. Harmitus.
Puhuimme sattumoisin homeopatiasta hyvän ystäväni kanssa myös pari viikkoa sitten. Ystäväni lapsi oli saanut ison avun tavalliseen hengitystieinfektioon homeopaattisesta lääkkeestä. Lääkettä oli suositellut äidille "kovan lääketieteen" lääkäri ja nimenomaan ensimmäisenä vaihtoehtona. Tämä tapahtui Ranskassa, missä perhe asuu nyt isän työkomennuksen vuoksi. Ystäväni kertoi, että homeopaattinen lääkintä on yleistynyt maassa kovaa vauhtia.
Oma suhtautumiseni homeopatiaan on ristiriitainen. Olen käynyt Steiner-koulun alusta loppuun. Siellä oli mahdollisuus tavata homeopaattia tavallisen kouluterkkarin rinnalla. Kerran tapasinkin lääkäriä äitini kanssa ja sain migreeniini tippoja, joita en kuitenkaan suostunut syömään, koska ne maistuivat niin pahalta. Eräs luokkatoverini oli saanut öillisiin painajaisiin kiven yöpöydälle...
Lapsieni lääkitsemisessä olen halunnut pelata niin sanotusti varman päälle ja luotan mieluiten tarkkaan tutkimustietoon. Olen itseasiassa aika kiinnostunut lääkkeiden vaikuttavista aineista ja siitä miten ne elimistössä toimivat. Huolestuttavaa on kuitenkin se, millä tahdilla lääkärit määräävät vähän jokaiseen infektioon antibiotteja. Esimerkiksi lasten korvatulehduksista tiedetään, että antibioottikuuri vain lyhentää tautia muutamalla päivällä. Yleensä korvatulehdus siis parantuisi lapsella ilman antibioottejakin. Maailmalta kantautuu myös huolestuttavia tietoja siitä, miten runsas antibioottien käyttö on jo saanut aikaan antibioottiresistenttejä superbakteerikantoja.
...
Perinteiseen lääketieteeseen on helpompi luottaa, koska siitä on saatavilla kattavammin tutkimustietoa. Ja kun kyseessä ovat omat lapset, niille haluaa luonnollisesti vain kaikkein parasta, tutkituinta ja turvallisinta.
On myös hyvin tavallista, että kovan lääketieteen edustajat eivät edes suostu keskustelemaan homeopatiasta, sillä moni pitää sitä täytenä huuhaana. Homeopatian mukaan tauteja tulisi hoitaa antamalla potilaalle pieniä määriä sellaista ainetta, joka suurina määrinä tuottaa tautia muistuttavia oireita. Homeopatia on harjoittajiensa mukaan vitalistinen hoitomuoto, jossa homeopaattisten lääkkeiden ajatellaan aktivoivan kehon omaa paranemisprosessia ja vahvistavan immuunijärjestelmää.
Homeopaattisesta hoidosta on saatu kuitenkin myös erittäin hyviä hoitotuloksia muun muassa allergioiden ja migreenin hoidossa. Sellaisia tuloksia, joita kova lääketiedekin suostuu hyväksymään.
Innokkaimpia homeopaattisten lääkkeiden arvostelijoita ovat usein isojen lääkefirmojen edustajat, sillä ne luonnollisesti pelkäävät homeopatian syövän heidän omia markkinoitaan.
Uskon, että homeopatiaa kannattaisi hyödyntää yhdessä kovan lääketieteen kanssa. Homeopaatti hoitaa ihmistä paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin oireiden lievittämiseen keskittyvä normi lääketiede. Tervehtisin ilolla kokeilua, jossa terveyskeskuksista voisi saada myös homeopaatille aikoja.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Lapset hoidetaan, aikuispotilaat heitteillä?
HS:n mielipideosastolla oli tänään (23.2) aika hätkähdyttävä kirjoitus otsikolla: "Kuka välittäisi köyhästä potilaasta?"
Puolitoista vuotta sitten yskin verta ensimmäisen kerran. Huolissani yritin saada lääkäriaikaa terveyskeskuksesta, mutta ajanvaraushenkilö ei siihen suostunut, koska verentulo ei ole vaarallista.
Myöhemmin sain ajan lääkäriltä. Pyysin päästä röntgeniin, mutta lääkäri ei tähän suostunut. Omalääkärini oli kiinnostunut vain kolestrolin ja verenpaineen seuraamisesta. Minulla ei ollut tilillä tuhatta euroa, jotta olisin päässyt yksityiselle tutkimukseen. Joulun aikoihin pääsin päivystävälle lääkärille, ja hän määräsi minut röntgeniin. Keuhkoistani löytyi pitkälle edennyt syöpä. Joskus tuntuu siltä, että terveyskeskuksessa ei paljon välitetä, vaikka köyhät kuolevat ennen aikojaan hoidon puutteeseen.
Vaikka kyseessä on yksittäistapaus, edustaa kirjoittajan kokemukset juuri niitä, joihin moni aikuinen pelkää ja uskoo törmäävänsä terveyskeskuksissa. Omat kokemukseni aikuispotilaana sijoittuvat opiskeluaikaan, sillä AMK-opiskelijoille ei ole YTHS:n kaltaista terveyspalvelua. Me kävimme terkkarilla. Ajan saaminen akuuttiongelmankin kanssa oli usein vaikeaa. Usein tuli tunne, että päivystyspuhelimeen vastaavalle sairaanhoitajalle (joka siis arvioi, tarvitseeko vaivani lääkärinhoitoa) piti kuvailla oireet potenssiin kymmenen lääkärille päästäkseen.
Ymmärrän myös sen, että lääkäreitä turhauttaa, kun potilaat marssivat vastaanotolle googlattu diagnoosi valmiina ja hoitosuunnitelmatkin laadittuna. "Röntgen pitäisi ottaa, että laitatko lähetteen?" Ja toisaalta virheitä sattuu. Mietin myös, miksi kirjoittaja ei hakeutunut yksityiselle lääkärille oireidensa kanssa heti aluksi? Pelkkä lääkärin konsultaatio yksityisellä ei maksa tuhansia euroja, korkeintaan satasen, ja siitä saa Kela-korvauksen. Toisaalta, pitäisihän lääkärin kuin lääkärin kuunnella potilasta mitätöimättä hänen tuntojaan.
Lähipiiristäni olen kuitenkin kuullut taajaan kommentteja, että kyllä lapset julkisella puolella hoidetaan, ja hoidetaan hyvinkin, mutta aikuisten kanssa on eri juttu.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Ihan mahdoton vakuutusviidakko
Lapsivakuutuksen hankkiminen on aika työlästä hommaa, ainakin, jos ei ole mitään käsitystä niiden sisällöistä. Löysin netistä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n (ent. Finanssialan keskusliitto?) kautta hyvän vakuutusvalintaoppaan. Tosin senkin lukeminen on niin työlästä ja puuduttavaa, että jossain kohtaa jouduin antamaan periksi ja palaamaan aiheeseen myöhemmin uudestaan. Linkki oppaaseen tässä. Opas on vuodelta 2011, joten osassa tai kaikissa vakuutuksissa saattaa olla muutoksia.
Päällimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että mitä pienempi lapsi on, sitä kalliimpi vakuutuksen vuosimaksu on. Hinnat myös laskevat todella tuntuvasti, kun lapselle tulee ikää. Olisikin mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa ihmiset yleensä irtisanovat vakuutuksensa.
Toinen tärkeä huomioitava asia on se, että keskittämällä muut vakuutukset samaan yhtiöön, saa vakuutuksista yleensä hyviä alennuksia. Yhtä lailla monilla ammattijärjestöillä on etusopimuksia vakuutusyhtiöiden kanssa. Toisaalta lapsivakuutuksen ehtona voi myös olla se, että asiakkaalla on samasta yhtiöstä myös kotivakuutus.
Pyysin muutama päivä sitten tarjouksen Ifiltä lapsivakuutuksesta molemmille lapsillemme. Tarjouksen halusin riisuttuna eli niin, ettei siinä ole keskittämis- tai ammattiliittoalennuksia.
4v. tytöllä vakuutuksen vuosimaksu olisi 319,41 euroa ja 6kk pojan 592,07 euroa. Lisäksi molemmille tarjottiin tapaturmavakuutustua á 21,58. Vaikka olin pyytänyt, ettei ammattijärjestöalennuksia olisi huomioitu, ne oli kuitenkin lätkäisty loppusummaan. Molempien lastemme vakuutusmaksut vuodessa olisivat yhteensä siis 954, 64. Lisäksi summaan tulisi kerran vakuutuskaudessa maksettava omavastuu 100,- /lapsi. Mikäli hoitokulut lapsella nousisivat yli 60 000 euron, tulisi maksettavaksi vielä 10% ylimenevästä osuudesta, mutta kuitenkin maksimissaan 519 euroa.
Vakuutuskausikohtainen omavastuuosuus näyttääkin olevan se, jolla vakuutusyhtiöt nykyään pelaavat. Muuten lapsivakuutukset ovat kaikki hyvin samanlaisia. Kun lapsivaakutukset lanseerattiin reilu parisenkymmentä vuotta sitten, ne olivat asiakkaille jopa liian kannattavia ja edullisia. Nykyiset ovatkin sitten toista luokkaa.
Mutta palataan omavastuuosuuteen ja otetaan esimerkiksi Fennian Lapsen Sairausturva -vakuutus. Fennialla omavastuu vähennetään kerran jokaista sairautta ja tapaturmaa kohti. Hoitokulujen omavastuun voi valita 42 eurosta 168 euroon luonnollisesti niin, että pienemmällä omavastuulla vuosimaksu on kalliimpi ja toisin päin.
Jos omavastuu on esimerkiksi 100 euroa, alle 2-vuotiaan vakuutusmaksu vuodessa on 261,57 euroa. Tämä vaatii myös sen, että vakuutuksenottajalla on nimissään Fennian kotivakuutus. Ilman kotivakuutusta, alle 2-vuotiaan vakuutusmaksu vuodessa, 100 euron sairauskohtaisella omavastuulla, olisi 329,96.
Fennian ja Ifin vuosimaksuissa on aika iso ero, mutta toisaalta jos lapsi sairastaa paljon, tuo omavastuu isot lisäsummat Fennian vakuutukseen. Jäin miettimään, että Fennian lapsivakuutuksen omistajat käyttävät varmaan myös enemmän julkisia palveluita yksityisten rinnalla. Minä ainakin käyttäisin, jos kyseessä olisi esimerkiksi normaali flunssa tms. Omavastuuosuus on kuitenkin aika suolainen, siis jos valitsee sen 100 euron mukaan.
Kuulisin mielelläni teidän valinteperusteista. Miten päädyitte hankkimaanne vakuutukseen ja milloin olette mahdollisesti ajatelleet lopettaa sen? 15-vuotiaana? 18-vuotiaana? Onko vakuutus ollut kannattava?
Päällimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että mitä pienempi lapsi on, sitä kalliimpi vakuutuksen vuosimaksu on. Hinnat myös laskevat todella tuntuvasti, kun lapselle tulee ikää. Olisikin mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa ihmiset yleensä irtisanovat vakuutuksensa.
Toinen tärkeä huomioitava asia on se, että keskittämällä muut vakuutukset samaan yhtiöön, saa vakuutuksista yleensä hyviä alennuksia. Yhtä lailla monilla ammattijärjestöillä on etusopimuksia vakuutusyhtiöiden kanssa. Toisaalta lapsivakuutuksen ehtona voi myös olla se, että asiakkaalla on samasta yhtiöstä myös kotivakuutus.
Pyysin muutama päivä sitten tarjouksen Ifiltä lapsivakuutuksesta molemmille lapsillemme. Tarjouksen halusin riisuttuna eli niin, ettei siinä ole keskittämis- tai ammattiliittoalennuksia.
4v. tytöllä vakuutuksen vuosimaksu olisi 319,41 euroa ja 6kk pojan 592,07 euroa. Lisäksi molemmille tarjottiin tapaturmavakuutustua á 21,58. Vaikka olin pyytänyt, ettei ammattijärjestöalennuksia olisi huomioitu, ne oli kuitenkin lätkäisty loppusummaan. Molempien lastemme vakuutusmaksut vuodessa olisivat yhteensä siis 954, 64. Lisäksi summaan tulisi kerran vakuutuskaudessa maksettava omavastuu 100,- /lapsi. Mikäli hoitokulut lapsella nousisivat yli 60 000 euron, tulisi maksettavaksi vielä 10% ylimenevästä osuudesta, mutta kuitenkin maksimissaan 519 euroa.
Vakuutuskausikohtainen omavastuuosuus näyttääkin olevan se, jolla vakuutusyhtiöt nykyään pelaavat. Muuten lapsivakuutukset ovat kaikki hyvin samanlaisia. Kun lapsivaakutukset lanseerattiin reilu parisenkymmentä vuotta sitten, ne olivat asiakkaille jopa liian kannattavia ja edullisia. Nykyiset ovatkin sitten toista luokkaa.
Mutta palataan omavastuuosuuteen ja otetaan esimerkiksi Fennian Lapsen Sairausturva -vakuutus. Fennialla omavastuu vähennetään kerran jokaista sairautta ja tapaturmaa kohti. Hoitokulujen omavastuun voi valita 42 eurosta 168 euroon luonnollisesti niin, että pienemmällä omavastuulla vuosimaksu on kalliimpi ja toisin päin.
Jos omavastuu on esimerkiksi 100 euroa, alle 2-vuotiaan vakuutusmaksu vuodessa on 261,57 euroa. Tämä vaatii myös sen, että vakuutuksenottajalla on nimissään Fennian kotivakuutus. Ilman kotivakuutusta, alle 2-vuotiaan vakuutusmaksu vuodessa, 100 euron sairauskohtaisella omavastuulla, olisi 329,96.
Fennian ja Ifin vuosimaksuissa on aika iso ero, mutta toisaalta jos lapsi sairastaa paljon, tuo omavastuu isot lisäsummat Fennian vakuutukseen. Jäin miettimään, että Fennian lapsivakuutuksen omistajat käyttävät varmaan myös enemmän julkisia palveluita yksityisten rinnalla. Minä ainakin käyttäisin, jos kyseessä olisi esimerkiksi normaali flunssa tms. Omavastuuosuus on kuitenkin aika suolainen, siis jos valitsee sen 100 euron mukaan.
Kuulisin mielelläni teidän valinteperusteista. Miten päädyitte hankkimaanne vakuutukseen ja milloin olette mahdollisesti ajatelleet lopettaa sen? 15-vuotiaana? 18-vuotiaana? Onko vakuutus ollut kannattava?
tiistai 12. helmikuuta 2013
Onko julkisen terveydenhuollon toimivuus pelkkää utopiaa?
Kuluneen kuukauden ajan mediassa on puitu ahkeraan julkisen terveydenhuollon tilaa. Siis sitä, että homma ei toimi. Näin tulkitaan, koska yhä useampi valitsee yksityisen lääkäriaseman palvelut julkisten sijaan. On syntynyt niin sanotusti luottamuspula verovaroin kustannettua terveyskeskus toimintaa kohtaan.
Vastikään aiheeseen otti kantaa myös THL:n pääjohtaja Pekka Puska (Linkki HS:n juttuun). Hän väläytti jopa niin radikaalia keinoa kuin yksityislääkärikäyntien Kela-korvausten poistamista. Jutussa Puska painottaa, että julkinen terveydenhuolto on saatava toimimaan ja sitä tarvitaan.
Puskan, kuten monen muunkin aiheesta viime aikoina avautuneen pelkona on terveydenhuollon eriarvoistuminen ja kansan kahtiajakautuminen niin, että vähävaraiset jonottavat kunnalliselle jopa kuukausia saadakseen hoitoa, ja ne joilla on hilloa, menevät yksityiselle ja hoitavat ongelmansa sutjakkaan.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty maalaili HS:n toisessa artikkelissa (Linkki tässä) uhkakuvaa, jossa osa väestöstä voisi pian jopa kieltäytyä maksamasta veroja, koska se ei edes käytä verovaroin kustannettua julkista terveydenhuoltoa. Alla Rädyn suora sitaatti aiheesta.
- "On huolestuttavaa, jos suuri osa kansasta ei käytä julkista palvelua eikä opeta lapsiaan käyttämään niitä. Pitkällä tähtäimellä julkisen terveydenhuollon käyttöhalukkuus korreloi verojenmaksuhalukkuuteen. Mutta pidän tärkeänä, että meillä on molemmat: yksityinen ja julkinen palvelu".
Puskan kommenttiin liittyen mietin, vähentäisikö Kela-korvausten poisto yksityisten lääkäriasemien käyttöä? Tuskin. Tai no, se riippuu siitä, miten vakuutusyhtiöt reagoisivat asiaan. Ja toisaalta, jos esimerkiksi minä saisin syöpädiagnoosin ja vaihtoehtoina olisi kuukausien jono julkiseen hoitoon, tai hoidon aloittaminen välittömästi omakustanteisesti yksityisellä, ei minun tarvitsisi asiaa kauaa punnita.
Rädyn huoli taas ei älyttömyydessäänkään ole ihan tuulesta temmattua, sillä suuri osa työtätekevistä saa terveyspalvelunsa työnantajalta. Toinen suuri ryhmä on lapsiperheet, joista suurimmassa osassa (pääkaupunkiseudulla) lapset ovat vakuutettuja sairauden varalta, mikä tarkoittaa sitä, että lapset viedään yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yksityiselle.
Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo useita viikkoja kykenemättä tuomaan mitään omaa avausta aiheeseen. Vähän tekisi mieli heilutella taas maksusitoumus optiota. Siis niin, että verovaroista kustannettaisiin kansalaisten hoito, jonka voisi hakea mistä haluaa kunnan maksusitoumusta vastaan.
Jos asia olisi näin helposti ratkaistavissa, se olisi varmaan jo ratkaistu.
Oikeastaan ensin pitäisi määritellä, mitä julkinen terveydenhuolto on nyt ja millaista sen pitäisi oikeasti olla kelvatakseen kansalaisille.
Vastikään aiheeseen otti kantaa myös THL:n pääjohtaja Pekka Puska (Linkki HS:n juttuun). Hän väläytti jopa niin radikaalia keinoa kuin yksityislääkärikäyntien Kela-korvausten poistamista. Jutussa Puska painottaa, että julkinen terveydenhuolto on saatava toimimaan ja sitä tarvitaan.
Puskan, kuten monen muunkin aiheesta viime aikoina avautuneen pelkona on terveydenhuollon eriarvoistuminen ja kansan kahtiajakautuminen niin, että vähävaraiset jonottavat kunnalliselle jopa kuukausia saadakseen hoitoa, ja ne joilla on hilloa, menevät yksityiselle ja hoitavat ongelmansa sutjakkaan.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty maalaili HS:n toisessa artikkelissa (Linkki tässä) uhkakuvaa, jossa osa väestöstä voisi pian jopa kieltäytyä maksamasta veroja, koska se ei edes käytä verovaroin kustannettua julkista terveydenhuoltoa. Alla Rädyn suora sitaatti aiheesta.
- "On huolestuttavaa, jos suuri osa kansasta ei käytä julkista palvelua eikä opeta lapsiaan käyttämään niitä. Pitkällä tähtäimellä julkisen terveydenhuollon käyttöhalukkuus korreloi verojenmaksuhalukkuuteen. Mutta pidän tärkeänä, että meillä on molemmat: yksityinen ja julkinen palvelu".
Puskan kommenttiin liittyen mietin, vähentäisikö Kela-korvausten poisto yksityisten lääkäriasemien käyttöä? Tuskin. Tai no, se riippuu siitä, miten vakuutusyhtiöt reagoisivat asiaan. Ja toisaalta, jos esimerkiksi minä saisin syöpädiagnoosin ja vaihtoehtoina olisi kuukausien jono julkiseen hoitoon, tai hoidon aloittaminen välittömästi omakustanteisesti yksityisellä, ei minun tarvitsisi asiaa kauaa punnita.
Rädyn huoli taas ei älyttömyydessäänkään ole ihan tuulesta temmattua, sillä suuri osa työtätekevistä saa terveyspalvelunsa työnantajalta. Toinen suuri ryhmä on lapsiperheet, joista suurimmassa osassa (pääkaupunkiseudulla) lapset ovat vakuutettuja sairauden varalta, mikä tarkoittaa sitä, että lapset viedään yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yksityiselle.
Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo useita viikkoja kykenemättä tuomaan mitään omaa avausta aiheeseen. Vähän tekisi mieli heilutella taas maksusitoumus optiota. Siis niin, että verovaroista kustannettaisiin kansalaisten hoito, jonka voisi hakea mistä haluaa kunnan maksusitoumusta vastaan.
Jos asia olisi näin helposti ratkaistavissa, se olisi varmaan jo ratkaistu.
Oikeastaan ensin pitäisi määritellä, mitä julkinen terveydenhuolto on nyt ja millaista sen pitäisi oikeasti olla kelvatakseen kansalaisille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)