Lapset hoidetaan, aikuispotilaat heitteillä?

Onneksemme lapset näyttävät olevan terveinä esikoisen 4-vuotissyntymäpäivän lähestyessä. Otan oikeudekseni käsitellä blogissani myös muita terveydenhoidon asioita löyhästi liittyen pääaiheeseeni, ja nyt siihen on aikaa.

HS:n mielipideosastolla oli tänään (23.2) aika hätkähdyttävä kirjoitus otsikolla: "Kuka välittäisi köyhästä potilaasta?"

Puolitoista vuotta sitten yskin verta ensimmäisen kerran. Huolissani yritin saada lääkäriaikaa terveyskeskuksesta, mutta ajanvaraushenkilö ei siihen suostunut, koska verentulo ei ole vaarallista.
Myöhemmin sain ajan lääkäriltä. Pyysin päästä röntgeniin, mutta lääkäri ei tähän suostunut. Omalääkärini oli kiinnostunut vain kolestrolin ja verenpaineen seuraamisesta. Minulla ei ollut tilillä tuhatta euroa, jotta olisin päässyt yksityiselle tutkimukseen. Joulun aikoihin pääsin päivystävälle lääkärille, ja hän määräsi minut röntgeniin. Keuhkoistani löytyi pitkälle edennyt syöpä. Joskus tuntuu siltä, että terveyskeskuksessa ei paljon välitetä, vaikka köyhät kuolevat ennen aikojaan hoidon puutteeseen.

Vaikka kyseessä on yksittäistapaus, edustaa kirjoittajan kokemukset juuri niitä, joihin moni aikuinen pelkää ja uskoo törmäävänsä terveyskeskuksissa. Omat kokemukseni aikuispotilaana sijoittuvat opiskeluaikaan, sillä AMK-opiskelijoille ei ole YTHS:n kaltaista terveyspalvelua. Me kävimme terkkarilla. Ajan saaminen akuuttiongelmankin kanssa oli usein vaikeaa. Usein tuli tunne, että päivystyspuhelimeen vastaavalle sairaanhoitajalle (joka siis arvioi, tarvitseeko vaivani lääkärinhoitoa) piti kuvailla oireet potenssiin kymmenen lääkärille päästäkseen.

Ymmärrän myös sen, että lääkäreitä turhauttaa, kun potilaat marssivat vastaanotolle googlattu diagnoosi valmiina ja hoitosuunnitelmatkin laadittuna. "Röntgen pitäisi ottaa, että laitatko lähetteen?" Ja toisaalta virheitä sattuu. Mietin myös, miksi kirjoittaja ei hakeutunut yksityiselle lääkärille oireidensa kanssa heti aluksi? Pelkkä  lääkärin konsultaatio yksityisellä ei maksa tuhansia euroja, korkeintaan satasen, ja siitä saa Kela-korvauksen. Toisaalta, pitäisihän lääkärin kuin lääkärin kuunnella potilasta mitätöimättä hänen tuntojaan.

Lähipiiristäni olen kuitenkin kuullut taajaan kommentteja, että kyllä lapset julkisella puolella hoidetaan, ja hoidetaan hyvinkin, mutta aikuisten kanssa on eri juttu.