Pojallahan on takanaan sellainen tymäkkä korvatulehdus, joka meni ohi vasta toisella ab-kuurilla. Alan olla aika hermoheikko korvien suhteen, joten päätimme lähteä näyttämään korvia lääkärille. Arvoimme pitkään, josko kustantaisimme omasta pussista yksityisen lääkärikäynnin, koska nyt näyttää olevan kaikkien mahdollisten pöpöjen sesonki. Päätin kuitenkin riskeerata ja lähdin ajamaan P:n kanssa Lastenklinikalle. Odotin kohtaavani seillä vähintäänkin kahden tunnin jonon, mutta kas, toisin kävi.
 |
| Näin hiljainen oli päivystyksen odotushuone klo 15 sunnuntaina. |
Yllättäen päivystämässä oli Pihliksen terkkarista tuttu, Inkerinmaalta paluumuuttanut mieslääkäri. Nyt täytyy mainita, että hän on toisinaan hieman arrogantti ja nytkin huokaisi syvään, kun kerroin tulosyytä. Mies katsoi korvat ja kurkisti kurkkuun, ja kaikki oli kunnossa. En tiedä oliko se vain korvieni välissä, mutta ihan kuin lääkäri olisi katsonut meitä vähän sillä silmällä, että: "tulitteko tosissanne tuon takia tänne?"
No juu, korvat olivat kunnossa, ja nyt kai alamme suunnitella sitten unikoulua.
Ai niin. Käynti ulko-ovelta lääkärin luo ja takaisin ulko-ovelle kesti seitsemän minuuttia. Voitteko uskoa, 7 minuuttia Lastenklinikan päivystyksessä!
Meillä reilu 6kk muksu teki tota ihan samaa. Yöllä hyöri ja pyöri ja ponkaisi aina kontilleen ja huutamaan. Ei auttanut imetys, ei tutti. Aloin itse olla aika naatti kun tuli viimeinen tuollainen yö. Poika heräili valehtelematta alle tunnin välein. Aamulla soitin terveyskeskuksen päivystykseen ja sainkin ajan iltapäivälle. Epäilin korvatulehdusta.
VastaaPoistaLääkäri, aivan ihana mieslääkäri, hassutteli ensin Valtterin kanssa, kurkisti kurkkuun ja korviin. Ei ollut mitään tulehduksia. Katseli hetken tuttia pureskelevaa poikaa ja totesi että luultavasti hampaita pukkaa sellaista vauhtia että heräilee sen takia öisin. Kirjoitti Pronaxenia ja kutitteli vielä vähän meidän iloista poitsua.
Seuraavana yönä aloitin ilomielin unikoulun. Pojalle pronaxenia huuleen, sänky omaan huoneeseen ja yöimetykset loppu siihen. Tunnin poika huuteli keskellä yötä ja minä aina tietysti rauhoittelin pikkuisen takaisin uneen. Muuten nukkui 2x4h, mikä on enemmän kuin moneen kuukauteen! Heräsin itse aamulla virkeänä ennen kuin lapset heräsivät. Tätä ei ole tapahtunut myöskään kuukausiin.
Meillä siis tälläkertaa toimi terveyskeskus paremmin kuin hyvin. Sain mielenrauhaa ja varmuutta unikoulun aloittamiseen. Meillä on normaalisti omalääkärinä nainen, joka on kyllä mielestäni todella huono kohtaamaan potilasta. Onneksi hän ei ollut tälläkertaa päivystysvuorossa vaan pääsimme tosiaan terveyskeskuksen ylilääkärille joka kaikenlisäksi oli mahtava lapsien kanssa! Eli varmaan ihan tuurista kiinni terveyskeskusreissut...
Mari
Mari, sun innoittamana aloitettiin meilläkin unikoulu. Nyt takana toinen yö ja ekan kerran herättiin klo 01 kitisemään ja huitomaan, nukahti tassutellen puoleksi tunniksi saman tien. Sitten heräsi taas ja tassutellen uneen. 10 min ja kunnon huuto. Annoin maitoa klo 03, koska en oikein jaksa uskoa, että meidän poika selviäisi 10 tuntia ilman maitoa. Maidon saatuaan poika ei saanut heti unta ja kävin tassuttelemassa uneen noin noin 5 minuutin välein 45 minuutin ajan -> nukahti. Nukkui viiteen jolloin sama tassutus, herätys 7.30 ja maito.
VastaaPoistaLinda, kuulostaa melko tutulta. Meillä menee nyt käytännössä niin, että alkuyöstä nukkuu pidemmän pätkän n. klo 21-2. Tämän jälkeen heräilyt vähän tihenevät ja aamuyöstä on levottomin aika (n. klo 4-6). Välillä olen miettinyt olisiko Valtteri valmis jo nousemaan ylös tuolloin neljän aikaan... mutta minä en ole, joten yhä tarjoan tuttia. Olen tehnyt niin, että ensin tarjoan tutin ja usein Valtteri siihen rauhoittuukin ja jatkaa unia (välillä pidempään, välillä vain hetken). Jos tutti ei riitä niin silittelen hetken jotta V rauhoittuu kunnolla. Erona noissa yöheräilyissä ja aamulla heräämisessä on se, että aamulla Valtteri lopulta herää iloisena ja jokeltelee. Yöheräämiset on itkemistä. Siitä olen päätellyt että tuo klo 4-6, joka on levotonta aikaa, ei ole vielä varsinainen heräämisaika, vaan valtteri tarvitsee unta sinne 7-8 asti.
VastaaPoistaMutta kyllä tämä tästä. Yösyömiset on meillä lopetettu ja vesikään ei valtterille yöllä maistu. Käytännössä en ole kertaakaan unikoulun aikana nostanut valtteria ylös sängystä vaan yritän viestittää että nyt nukutaan, päivällä halaillaan :) Mutta ei mulla mitään virallista ohjetta unikoulunpitämiseen ole. Yritän välittää valtterille että nukkuminen on ihan ok eikä häntä yksin jätetä vaikka kokoajan ei olekkaan ihokontaktia. Jokaiseen itkuun reagoidaan. Tosin pari kertaa on jo käynytkin niin, että valtteri on aloittanut itkun ja ennen kuin ehdin hänen sänkynsä viereen, poika on jo takaisin unessa. Eli rauhoittui ilman mitään toimenpiteitä. Ehkä jotain edistystä on jo tapahtunut :) Toivon niin!
Ihan kuin olisit Mari kirjoittanut meidän yöstä, sillä erotuksella, että mä nostan P:n ylös sängystä, jos huuto yltyy ihan mahdottomiin mittasuhteisiin. Meillä myös maitoa yöllä kerran. P ottaa aamuyöstä myös sellaisen aktiivisen heräilymyörinän itkun kanssa, mutta samalla tavoin kuin teillä, P herää kasilta vasta hyväntuulisena jokeltelemaan.
VastaaPoista